5.4.13

Tutkimusmatkailua omassa mielessä

Viime päivityksestä on aivan luvattoman kauan aikaa. Tämä ei kuitenkaan tarjoita sitä, että hankeasiat olisivat levänneet laakereillaan - päinvastoin! Kun tekee, ei ehdi kertoa tehneensä! Kollegani Mirjamin lausahdus "joskus on hyvä kokea asioita, eikä vain raportoida niistä" (tai jotain saman suuntaista) on mainio muistutus asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Lukion neljäs jakso alkaa olla muutamaa koepäivää vaille valmis. Edellisen postauksen jälkeen on eletty yksityisessä lukiossa todella kiireinen tilinpäätös-talousarvio-tilintarkastus-yhtiökokous-aika. Yhtään kirjettä en muuten ole käynyt tänä lukuvuonna tiputtamassa postilaatikkoihin, kaikki kokousmateriaali on toimitettu hallituksen jäsenille skannattuina liitetiedostoina sähköpostilla. Muutenkin huomaan oman tulostamiseni vähentyneet aivan hurjasti. Ainoat paperit, jotka jaoin juuri päättyneellä ruotsin kurssilla, olivat viidet sanakokeet! Ei enää täpötäysiä kansioita, kyniäpursuvaa penaalia ja välitunteja kopiointijonossa. Tunnille lähtiessäni nappaan tabletin ja - ainakin vielä - oppikirjan käteeni ja olen valmis. Kirjoitelmiakaan en enää kadottele, sillä ne ovat tallessa opiskelijan ja minun yhteisessä Dropbox-kansiossa. Kommentoin kirjoitelmat Explain Everything-appsilla ja palautan takaisin Dropboxiin. Suullinen palaute punakynän rinnalla: kurssipalaute varmaan kertoo kannattiko. Toivottavasti!

Maaliskuu=yo-kuu. Yo-tutkinnon sähköistämisestä on kirjoitettu paljon ja nyt alkaa todellakin näyttää siltä, että muutos ON tulossa. Ja pian. Odotan mielenkiinnolla, millaisia kokeet ovat ja miten niihin vastataan aivan teknisesti. Ainakin hallinnon näkökulmasta yo-tutkinto kaipaa uudistusta. Esimerkiksi kokeisiin ilmoittautuminen, koetehtävien tilaaminen ja annettujen pisteiden raportointi paperia postittamalla tuntuu vanhanaikaiselta. Mikä oleellisinta: kuka meistä aikuisistakaan oikeasti kirjoittaa enää yhtään mitään käsin?

Lukuvuoden päättymiseen liittyvät asiat alkavat pyöriä yhä useammin mielessä; paljon on muistettava tehdä hankkeenkin eteen ennen opettajien ja opiskelijoiden päästämistä kesälomalle. On toteutettava hankkeen väliarviointikyselyt, päivitettävä oppikirjaluetteloon ensimmäistä kertaa myös appsiluettelo, kirjoitettava tvt-strategia vielä kerran uusiksi, uudistettava järjestyssäännöt BYOD-aikaan sopivaksi, hiottava koulun esittelyvideo julkaisukuntoon, järjestettävä opettajille koulutusta jne. Rehtorin työn huonoin puoli on jatkuva kiire ja työpävän sirpaleisuus, koskaan ei ole aikaa paneutua asiohin rauhassa. To-do-luettelo senkun vain pitenee...

Olen ollut muutaman päivän töissä kotona, sillä ympäristön muutos tekee aivoille aivan selvästi hyvää. Koeviikolla konttorissakin on rauhallista, mutta mikään ei voita kotisohvaa, kupillista (tai kahta, tai kolmea, tai...) tuoretta kahvia ja täydellistä hiljaisuutta (koiran haukkumista ei lasketa häiriöksi :D) silloin, kun pitää saada keskittyä tai aivan vain haaveilla ja unelmoida (vain työasioista, totta kai!) . Muutamassa päivässä ehtii lukea paljon tvt-aiheisia artikkeleita vaikka vain Facebookkiin jaettuina ja etsiä muualtakin netistä hyviä opetuscaseja. Kummasti on alkanut viime päivinä Pearltree kiinnostaa: saisiko siihen koottua kaiki nämä nettilinkit, joihin pitää ehtiä myöhemmin palata? Täytyy kysyä kaverilta.

Onpa Facebookista mitä mieltä tahansa, kukaan tuskin voi kieltää, etteikö se olisi upea kollegiaalisen tuen lähde ainakin tällaisena pedagogiikan murroskautena. Ainoa paikka, jossa olisin tällä hetkellä kotisohvaa mieluummin olisi Savonlinnan ILO-päivillä kuulemassa tvt:n käytöstä opetuksessa. Luotan kuitenkin siihen, että pääsen lukemaan päivien sisällöstä myöhemmin juuri Facen kautta, sillä tekniikkaan hurahtanut opetusväki on onneksi kovin avointa ja jakaa tietotaitoaan ilolla muillekin. Eläköön Creative Commons -ajattelu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti