21.4.13

Lisättyä todellisuutta ja QR-koodeja

Viime viikon torstaina lukiolla vieraili joukko senioreja kuulemassa iPadin opetuskäytöstä. Kerroin heille, kuinka hauskaa työnteko nykyään on, kun saa lähes päivittäin ahaa-elämyksiä oppiessaan uutta. Toivottavasti lapsellinen innokkuuteni tarttui muutamaan heistäkin, sillä verkkolehtemme jutun otsikkoa lainaten 'Ipad sopii eläkeläisellekin".

Viime viikolla testasin Aurasma-nimistä appsia, jolla sai rahan laulamaan, tai ainakin soittamaan Euroopan hymniä. Lisätty todellisuus on ollut minulle terminä tuttu, mutta koskaan aikaisemmin en ollut testannut sitä käytännössä. Kerrankin reksillä oli näyttää opiskelijoille jotain, mitä he eivät olleet aikaisemmin nähneet! Hieno tunne!! :) En kyllä yhtään tiedä, mihin tätä Aurasmaa, tai lisättyä todellisuutta yleensä, voisi opetuksessa käyttää, mutta eiköhän sekin joskus selviä.

QR-koodit ovat kiinnostaneet minua jo kauan. Minusta on aivan fantastista, kuinka paljon tarinaa saa piilotettua pienen mustavalkoisen ruudun sisälle! QR-koodien hyödyntämisestä liikuntatunneilla olen nähnyt monta hienoa esimerkkiä ja nyt jääkiekko-opettajamme onkin alkanut suunnitella kesäharjoitteluohjeiden jakamista koodeilla. Huomattavasti visuaalisempaa, kuin pelkkä nettilinkki, josta opiskelija voisi käydä katsomassa tietyn harjoitusliikkeen ohjeet. Facebookissa näin toisen upean esimerkin: nuottien vieressä olevista koodeista opiskelija voi käydä kuuntelemassa, miten tietty rumpu-, kitara- tai lauluosuus pitäisi mennä. Erittäin havainnollista!

Ensi viikko on Lukuviikko ja vietämme sitä lukiolla esittelemällä omia lukukokemuksiamme. Yksi lempikirjoistani on Liza Marklundin Gömda - Uhatut, toinen Dan Brownin Da Vinci-koodi ja kolmas Sofi Oksasen Puhdistus. Kaikki kirjat aion esitellä yhdistelemällä kuvaa, tekstiä ja ääntä. Uhatut-kirjasta teen QR-koodin, jonka skannaamalla opiskelija pääsee kuuntelemaan Liza Marklundin haastattelun kyseisen kirjan herättämästä kohusta, på svenska tietenkin. Da Vinci koodin voisin linkittää vaikkapa Wikipedian Graalin maljaan tai Magdalan Mariaan ja Puhdistus-kirjan tarinasta tehdyn elokuvan traileriin, vaikka kirja aivan karmaisevan raaka elokuvana olikin.

Muutaman viikon kuluttua on aika summata lukukauden aikana opittu. Pitäisiköhän järjestää "Näytön paikka", päivä, jonka aikana opiskelijoiden tulisi tehdä tuotos, jossa he osoittavat osaavansa mm. a) käyttää laitetta tiedonhakuun (myös PLE huomioiden!) b) tuottaa laitteen avulla ääntä, kuvaa ja tekstiä sekä näiden yhdistelmää c) jakaa tuotoksen muille muutamalla eri tavalla. Hyvä idea? Kilautanpa kollegalle!

17.4.13

iPad ja opetusmenetelmien kehittäminen/Seija Holster

Enpä olisi aikoinaan uskonut, että jokin kone tai laite voi viedä mennessään, mutta näin on nyt käynyt. Vaiheessa tämä on ja opittavaa riittää, mutta myös halua kehittyä ja kehittää omaa opetusta. Läpäisyperiaatteena kaikissa kursseissa on vanha periaate Learning by doing eli pyrkiä aktivoimaan opiskelijoita tunneilla opiskeluun - passiivista istumista yritetään välttää. Se on kuitenkin prosessi ja muutosvastarintaakin on ollut. Toisaalta on niinkin, että itsekin on vältettävä "ylilyöntejä", ja mietittävä järkeviä käyttötapoja, jotka tukevat oppimista. Mikään laite ei voi olla tarkoitus sinällään.

Psykologian opetuksessa käytän iPadia esitysten tekemiseen. Lähinnä se korvaa tuolloin vain PowerPoint-esitykset, mutta tulos on esteettisesti kaunis ja esityksiin liitetyt kuvat tukevat visuaalista oppijaa. Seuraava vaihe on yrittää koostaa omat esitykset iTunesU-versioksi. Tavoite opiskelijan osalta on, että opiskelija laatii oman materiaalinsa, joka niin ikään olisi hyvä saattaa iBooks-muotoon. Suurin osa opiskelijoista on käyttänyt pohjana opettajan laatimaa materiaalia, jota on täydentänyt tehtävillä, oppimispäiväkirjalla tms. Nyt alkaneella PS2-kurssilla osan arvioinnista muodostaa (50%) lapsihavainnointi tai elämänkerta-tyyppinen tehtävä, jossa iPadia voi hyödyntää monella tavalla (kuvaaminen, haastattelu, esitys, iBooks). Oikeastaan vain mielikuvitus on toteuttamisen rajana. Kuvittelisin, että esimerkiksi perehtyminen vanhuuteen ikävaiheena edellä mainitulla tavalla toteutettuna olisi hyvinkin mielekäs tapa perehtyä aiheeseen. Kuvaaminen onnistunee opiskelijoilta, vaikka itse en ole siihen perehtynyt tai sitä juurikaan käyttänyt. Tiedän kuitenkin, että äidinkielen opettaja Mirjami on käyttänyt iMovies-ohjelmaa opiskelijoiden kanssa. FI1-kurssilla idea on ollut sama kuin edellä: esityksiä ja oppimispäiväkirjaa (50% kokeesta).

Yhteiskuntaopissa eli YH1-ja YH2- kursseilla olen edellisten lisäksi käyttänyt enemmän hyödykseni sanomalehtien appseja: Helsingin Sanomia ja Pohjolan Sanomia. Peilaamalla saamme aina päivän uutiset käyttöön. Lisäksi olemme katsoneet Yle areenalta ajankohtaisohjelmia. YouTubessa on niin ikään yllättävän hyvää materiaalia. Hienoa on, että ohjelmia voidaan katsoa omaan tahtiin tai yhdessä ja laitteet ovat aina käytössä ilman erillistä varausta. Nyt alkaneessa YH2:ssa ne, jotka haluavat, voivat pitää nettipäiväkirjaa/laatia blogia tai käyttää ihan mitä menetelmää haluavat ja siten yrittää korottaa yhteiskuntaopin arvosanaa (max 1 arvosanalla).

Abien avuksi olen tehnyt alustavat versiot abi-tenteiksi. Mietin, että voisin siirtää ne Explain Everything-muotoon ja nauhoittaa esimerkiksi alkuun ja loppuun sanallisen osuuden ja jakaa vaikkapa YouTuben kautta. Näin opiskelija voisi palata tentteihin myös myöhemmässä vaiheessa. Täytyy kuulostella opiskelijoitten toiveita. Opinto-ohjauksessa kaikkein eniten iPad olisi hyödyttänyt juuri abeja, joten oletan, että ensi vuonna ohjausta voidaan tehdä FaceTimella - mahdollisuus, jota en siis vielä päässyt kokeilemaan. Olen myös aloittanut opo-materiaalin laatimisen iPadilla ja myös tältä osin on tavoitteena oman materiaalin laatiminen. Facebook on sitten se uusi juttu, johon rehtori sai minut houkuteltua. Vastarintaa on siis ollut itselläkin, mutta se murtui, kun ymmärsi ja myönsi hyödyn. Opon näkökulmasta tämä on muutenkin nopea ja verraton vehje yhdessä Wilman kanssa. En oikein osaa edes käsittää, miten ennen on pärjännyt ilman.

12.4.13

Ruotsia iPadeilla

Tammikuisten BETT-messujen jälkeen olen alkanut käyttää kaikkien kurssien oppimisympäristönä iPadin omaa iTunesUniversityä. Ympäristö toimii materiaalin säilytys- ja jakopaikkana todella hyvin, eikä esimerkiksi lisämateriaalia tarvitse jakaa papereina,sähköpostin liitetiedostoina tai pilvipalvelussa erikseen enää ollenkaan. Ympäristö on kirjamaisen ulkonäkönsä vuoksi nätti ja selkeä käyttää. Omassa käytössäni i2U korvaa Moodlen täysin. Koska ympäristö on iPadissa yhden näpäytyksen takana ja kurssimateriaali kirjana hyllyssä, käyttökynnys on todella matala. Moodlen kanssa oli jatkuvasti päivityshäiriöitä ja kirjautumisongelmia, eikä alusta visuaalisestikaan ollut kovin innostava. Varsinainen oppimisympäristö i2U ei kuitenkaan ole, sillä se ei toimi vuorovaikutteisesti, tai ainakaan en itse osaa sitä vielä niin käyttää. En ole toisaalta kokenut tätä ongelmaksi,sillä blogit, Google Drive, Facebook ym. sosiaalisen median alustat kyllä tulevat apuun siinä kohtaa, kun tarvitaan kirjallista yhteistoimintaa.

Sovelluksista kursseilla on käytössä ainakin Pages, Keynote, Notability, Explain Everything ja Dragon Dictation. Myös Speak it!-sovellusta olemme testanneet. Pilvipalveluna käytämme Dropboxia, jonne opiskelijat luovat jokainen oman kansion kurssin palautustehtäviä varten. Koska minut on kutsuttu kansion käyttäjäksi, pääsen käsiksi sinne jaettuihin kirjoitelmiin yms. palautustehtäviin. Pagesilla laaditut ja pdf-tiedostona jaetut kirjoitelmat kommentoin sekä kirjallisesti että suullisesti Explain Everything-appsilla ja palautan takaisin yhteiseen Dropbox-kansioomme. Vihaisen punakynämerkinnän sijasta opiskelija saa merkintöjä selvittävän, henkilökohtaisen ja kannustavan suullisen palautteen.

Kurssin kielioppiasioista olen tehnyt diaesitykset Keynotella. Koska Flipped learning kiinnostaa minua kovasti, olen nauhoittanut diaesityksiin suulliset ohjeet ja julkaissut ne YouTubessa. Tällä hetkellä minulla on valmiina kymmenkunta kielioppivideota. Jos opiskelija ei jaksa kuunnella videoitani, hän voi opiskella asian mistä tahansa kirjasta, tekemistäni dioista tai jostakin itse hyväksi havaitsemastaan muusta lähteestä. Tunneilla ei kuitenkaan enää käydä läpi sääntöjä, vaan tehdään harjoituksia ja pyritään käyttämään aika muuhun, kuin tiedonsiirtoon.

Suullisia harjoituksia teemme Dragon dictationin avulla. Opiskelijat testaavat ääntämistään lukemalla tekstinpätkiä tabletille: hyvän ääntämisen laite ymmärtää, huonolla saa aikaiseksi siansaksaa. Olemme kokeilleet myös FaceTimea puhelinkeskusteluiden simuloinnissa. Ajatuksena hyvä, mutta testauskerralla koulun verkko ei tykännyt kolmestakymmenestä yhtäaikaa soitetusta puhelusta. Nopeampaa oli soittaa vanhanaikaisesti penaali korvalla selin olevalle parille. Lisämateriaalina olen käyttänyt mm. ruotsalaisia kurssin aihepiireihin liittyviä blogeja ja nettisanomalehtiä.

Tällä viikolla alkaneella seiskakurssilla käytämme edellisten lisäksi Explain Everything-appsia kurssin aiheisiin liittyvien blogien ja lehtiartikkelien käsittelyssä. Yo-vihkoja työstämme Notabilityllä, koska en raski ladatuttaa opiskelijoille maksullista Good Readeriä, joka voisi toimia tässä puuhassa paremmin. Sosiaalisen median työkaluista testaamme blogin kommentointia helsinkiläislukiossa työskentelevän kollegani kanssa. Hänen oppilaansa kirjoittavat, minun kommentoivat.

Opimme toisiltamme/Mirjami Hyttinen

Uuden jakson ja uusien kurssien alkaessa olen iloinnut siitä, että iBooksista löytyy ilmaista materiaalia joistakin vanhemmista teksteistä: Canthin Työmiehen vaimo tulee sieltä luettua äi3:lla, samoin tekstinäytteet Runebergilta, Kiveltä, Aholta ja Topeliukselta äi6:lla. Saa nähdä, edistääkö laite Vänrikki Stoolin tarinoihin tutustumista. Tänään kävimme kirjastossa lainaamassa runokirjat esittelemistä varten. Ei paperikirja sentään mihinkään häviä.

Runoanalyysia äi3:n opiskelijat lähtivät tekemään tutustumalla kotona moodlessa oleviin analysointiperiaatteisiin. Tunnilla jokainen ryhmä sai oman runonsa, jonka kopioi joko Explain everythingiin tai Notabilityyn ja lähti sinne kommentoimaan runoaan ja tekemään siihen merkintöjä. Jotkut opiskelijat käyttävät ohjelmia uskomattoman taitavasti ja neuvovat muitakin! Ryhmät kävivät tehtäviinsä innokkaasti käsiksi, ja ensi viikolla saan kuulla, millaiset analyysit runoista syntyivät. Ryhmät peilaavat esityksensä muille. Jokainen kirjoittaa ryhmäanalyysien jälkeen haluamastaan tekstistä oman analyysinsa.

Tänäänkin olen oppinut uutta: Sari opetti Explain Everything –ohjelman käyttöä tekstien kommentoinnissa ja esitteli tekemiään kielioppivideoita ja kurssimateriaaleja, Markus neuvoi, miten ohjelmassa saa deletoitua sivuja, Seija näytti Keynoten hyödyntämistä oppimispäiväkirjojen tekemisessä… Opimme koko ajan toisiltamme, sekä kollegoilta että oppilailta.

Tiedon rakentamisen askeleita/Mirjami Hyttinen

Ipadien tulon myötä olen yrittänyt ottaa askeleita enemmän opiskelijan oman tekemisen suuntaan. Pyrkinyt vähentämään tiedon jakamista ja lisäämään omaehtoista työskentelyä, jota langaton netti ja kaikilla olevat laitteet helpottavat huomattavasti. Moni teoria-asia näyttää menevän perille paremmin, kun käytännön tehtävässä ensin huomaa, mihin tietoa tarvittaisiin. Siis tekemällä oppimista – ihan samoin kuin opettelen itsekin. Noloa tunnustaa, mutta en jaksa lukea ohjelmien käyttöohjeita. Opettelen kokeilemalla.

Tyylikausista oli äidinkielen 5-kurssilla moodlessa valmiit diat, joten annoin opiskelijoille tehtäväksi tehdä iMovie-ohjelmalla esityksen omasta tyylikaudesta. Jokainen ryhmä sai lopulta tuotoksen aikaan. Oppimisen kannalta tehtävä ei ehkä ollut paras mahdollinen. Silti iMovie –ohjelmalla sai helposti aikaan pienen tarinan. Vastaisuudessa hyödynnän ohjelmaa toisella tavalla, tarinoiden tekemiseen, ei teoria-asian esittämiseen. Tyylikausia opiskeltaessa opiskelijat kirjoittivat myös oppimispäiväkirjaa lähinnä Pagesilla. Pyrin tunnin lopussa tai kotona tehtävällä oppimispäiväkirjalla siihen, että asioita tulisi myös painettua mieleen ja ilmaistua omin sanoin; tavoitteena oli sekä oppia kirjoittamaan paremmin että muistamaan eri tyylikausiin liittyviä asioita. Asiat eivät valitettavasti siirry suoraan näytöltä muistiin ilman vaivannäköä.

Oppilaat työstivät esityksiksi uskonnon oppikirjan kappaleita ja lisäaineistoja ryhmätöinä Keynotes-, Pages- ja mind mapping –ohjelmilla. Itse olen ihastunut mind mapping –ohjelmaan, jolla saa visuaalisesti kauniita miellekarttoja. Saatan ottaa kuvan miellekartastani ja sitten siirtää sen Explain Everythingiin, jossa voin muokata karttaani kynällä ja tehdä siihen merkintöjä. Kirkkohistorian ja tyylikausikurssin samanaikaisuus edisti kurssien sisältöjen integrointia.

Ipadit ovat vähentäneet paperin käyttöäni, mutta vielä en ole päässyt siihen, että kommentoisin kaikki tekstit sähköisesti. Monisteita en juuri enää jakele. Vain joistakin lyhyistä teksteistä olen toistaiseksi antanut sähköisen palautteen. Pitemmät tekstit tulostan vielä ja korjaan paperilla, sillä en saa ruudulla olevasta tekstistä kokonaiskuvaa. Vielä. Ehkä vielä opin senkin.

5.4.13

Tutkimusmatkailua omassa mielessä

Viime päivityksestä on aivan luvattoman kauan aikaa. Tämä ei kuitenkaan tarjoita sitä, että hankeasiat olisivat levänneet laakereillaan - päinvastoin! Kun tekee, ei ehdi kertoa tehneensä! Kollegani Mirjamin lausahdus "joskus on hyvä kokea asioita, eikä vain raportoida niistä" (tai jotain saman suuntaista) on mainio muistutus asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Lukion neljäs jakso alkaa olla muutamaa koepäivää vaille valmis. Edellisen postauksen jälkeen on eletty yksityisessä lukiossa todella kiireinen tilinpäätös-talousarvio-tilintarkastus-yhtiökokous-aika. Yhtään kirjettä en muuten ole käynyt tänä lukuvuonna tiputtamassa postilaatikkoihin, kaikki kokousmateriaali on toimitettu hallituksen jäsenille skannattuina liitetiedostoina sähköpostilla. Muutenkin huomaan oman tulostamiseni vähentyneet aivan hurjasti. Ainoat paperit, jotka jaoin juuri päättyneellä ruotsin kurssilla, olivat viidet sanakokeet! Ei enää täpötäysiä kansioita, kyniäpursuvaa penaalia ja välitunteja kopiointijonossa. Tunnille lähtiessäni nappaan tabletin ja - ainakin vielä - oppikirjan käteeni ja olen valmis. Kirjoitelmiakaan en enää kadottele, sillä ne ovat tallessa opiskelijan ja minun yhteisessä Dropbox-kansiossa. Kommentoin kirjoitelmat Explain Everything-appsilla ja palautan takaisin Dropboxiin. Suullinen palaute punakynän rinnalla: kurssipalaute varmaan kertoo kannattiko. Toivottavasti!

Maaliskuu=yo-kuu. Yo-tutkinnon sähköistämisestä on kirjoitettu paljon ja nyt alkaa todellakin näyttää siltä, että muutos ON tulossa. Ja pian. Odotan mielenkiinnolla, millaisia kokeet ovat ja miten niihin vastataan aivan teknisesti. Ainakin hallinnon näkökulmasta yo-tutkinto kaipaa uudistusta. Esimerkiksi kokeisiin ilmoittautuminen, koetehtävien tilaaminen ja annettujen pisteiden raportointi paperia postittamalla tuntuu vanhanaikaiselta. Mikä oleellisinta: kuka meistä aikuisistakaan oikeasti kirjoittaa enää yhtään mitään käsin?

Lukuvuoden päättymiseen liittyvät asiat alkavat pyöriä yhä useammin mielessä; paljon on muistettava tehdä hankkeenkin eteen ennen opettajien ja opiskelijoiden päästämistä kesälomalle. On toteutettava hankkeen väliarviointikyselyt, päivitettävä oppikirjaluetteloon ensimmäistä kertaa myös appsiluettelo, kirjoitettava tvt-strategia vielä kerran uusiksi, uudistettava järjestyssäännöt BYOD-aikaan sopivaksi, hiottava koulun esittelyvideo julkaisukuntoon, järjestettävä opettajille koulutusta jne. Rehtorin työn huonoin puoli on jatkuva kiire ja työpävän sirpaleisuus, koskaan ei ole aikaa paneutua asiohin rauhassa. To-do-luettelo senkun vain pitenee...

Olen ollut muutaman päivän töissä kotona, sillä ympäristön muutos tekee aivoille aivan selvästi hyvää. Koeviikolla konttorissakin on rauhallista, mutta mikään ei voita kotisohvaa, kupillista (tai kahta, tai kolmea, tai...) tuoretta kahvia ja täydellistä hiljaisuutta (koiran haukkumista ei lasketa häiriöksi :D) silloin, kun pitää saada keskittyä tai aivan vain haaveilla ja unelmoida (vain työasioista, totta kai!) . Muutamassa päivässä ehtii lukea paljon tvt-aiheisia artikkeleita vaikka vain Facebookkiin jaettuina ja etsiä muualtakin netistä hyviä opetuscaseja. Kummasti on alkanut viime päivinä Pearltree kiinnostaa: saisiko siihen koottua kaiki nämä nettilinkit, joihin pitää ehtiä myöhemmin palata? Täytyy kysyä kaverilta.

Onpa Facebookista mitä mieltä tahansa, kukaan tuskin voi kieltää, etteikö se olisi upea kollegiaalisen tuen lähde ainakin tällaisena pedagogiikan murroskautena. Ainoa paikka, jossa olisin tällä hetkellä kotisohvaa mieluummin olisi Savonlinnan ILO-päivillä kuulemassa tvt:n käytöstä opetuksessa. Luotan kuitenkin siihen, että pääsen lukemaan päivien sisällöstä myöhemmin juuri Facen kautta, sillä tekniikkaan hurahtanut opetusväki on onneksi kovin avointa ja jakaa tietotaitoaan ilolla muillekin. Eläköön Creative Commons -ajattelu!