1.10.15

Yksilölliseen oppimiseen? Kokeita vai arviointia?

- Oletko tyytyväinen omaan opettamiseesi ja opiskelijoittesi oppimiseen? Hukataanko perinteisellä opettamistyylillä merkittävä osa potentiaalia? Onko reilua, että kaikille pidetään sama koe samaan aikaan? Parantaako ulkopuolinen arviointi oppilaan kykyä itsearviointiin? Tällaisia kysymyksiä esitti matematiikan opettaja Pekka Peura Martinlaakson lukiosta Meri-Lapin lukioiden opettajille.  Keskiviikkona 30.9. oli Kemin lyseon lukiolla kuutisenkymmentä opettajaa Osuvampi-hankkeen järjestämässä koulutuksessa "Yksilöllinen oppiminen ja arviointikulttuurin muutos". 

Pekka Peura sai liikkeelle ajatuksia siitä, miten paljon järkevämpää olisi se, että oppilaat voisivat edetä oppiaineissa omaan tahtiinsa. Näin oppimisessa ja opiskelussa olisi vastuu etenemisestä heillä itsellään. Aikataulutetussa opiskelussa 80% oppijoista alisuoriutuu. Toimintakulttuurimme tukee sitä, että kukaan ei saisi olla parempi tai huonompi kuin toiset. Samanikäisissä oppijoissa on kuitenkin merkittäviä tasoeroja, ja toinen tarvitsee saman asian oppimiseen enemmän aikaa kuin toinen. Kun jokainen etenee omaan tahtiinsa, oppimistulokset paranevat kauttaaltaan.  

Kahdeksan vuotta lukiossa matematiikan opettajana toiminut Pekka kertoi omista pedagogisista löydöistään ja esitteli Mastery learning -systeemin, jonka mukaan oppilas etenee kurssin osio kerrallaan ja suorittaa kurssin asioista nettitestin, jonka itse pisteyttää ja arvioi. Tässä järjestelmässä yksi asia opiskellaan kunnolla, ennen kuin mennään asiassa eteenpäin. Kurssin lopussa koeviikolla käytetään aikaa arviointikeskusteluun ja siihen, että oppilas antaa itselleen arvosanan. Tämä palvelee itsearviointikyvyn kehittymistä, mihin perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmatkin ohjaavat. Tavoitteena on, että oppilas läpäisee kurssin vähintään arvosanalla 7 tai 8. Pekka on opettanut Mastery learning -systeemillä jo kuusi vuotta.

Ulkopuolinen arviointi antaa ihmiselle vääriä, itseään toteuttavia luuloja siitä, ettei hän osaa vaikkapa matematiikkaa. Matti Taneli on sanonut väitöskirjassaan, että "Kouluissa ihmisyys syrjäytetään, koska koulu on arvosana- ja kurssitehdas". Jarmo Mannerin mukaan arvioinnin taustalla on uskomus, jonka mukaan pystyisimme arvioimaan toisen ihmisen toimintaa objektiivisesti monimutkaisessa maailmassa. 

Miten kehitämme yhteistä vuorovaikutusta onnistuaksemme sen sijaan, että arvioimme tuhoavasti toisiamme? Onko oppiminen kokeiden vanki? Tarvitaanko kokeita ylipäätään? Kurssikokeella on helppoa selvittää, ketkä osaavat kaiken ja ketkä eivät osaa mitään, mutta väliin jäävän oppilaiden valtaosan arviointi on sattumanvaraista. Opiskelun pitäisi myös ohjata oppilasta paitsi muistamaan, ymmärtämään ja soveltamaan, ennen kaikkea analysoimaan, arvioimaan ja luomaan uutta. Olisiko parempi ratkaisu ohjattu itsearviointi? Siinä opettaja ei arvioi vaan opettaa oppijan tutkistelemaan ja arvioimaan itseään. 

Pekalla on blogi maot.fi sekä eduhakkerit.fi, joista voi lukea innostavista pedagogisista löydöistä. Aiheesta voi lukea lisää myös Facebook-ryhmässä Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus, jossa on jo 7000 eri alojen opettajaa.  

Esitys herätti ryhmissä vilkasta keskustelua. Omassa ryhmässäni pohdittiin sitä, miten esimerkiksi reaaliaineissa osaisimme tehdä sellaisia testejä, jotka kertoisivat laajojen kokonaisuuksien ymmärtämisestä. Samoin kannettiin huolta sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä, joihin on mahdollista vaikuttaa käytettävillä työtavoilla. Opiskelutapojen vaihtelevuutta pidettiin myös hyvänä. Aika moni ajatteli lähteä liikkeelle jonkin kurssin osion muuttamisesta itseopiskeluksi.  Ennen kaikkea on tärkeä luottaa oppilaiden haluun ja kykyyn oppia ja tehdä työtä. 

Haluan kokeilla tätä systeemiä seuraavalla ÄI8-kurssilla.  

Mirjami Hyttinen