Ipadien tulon myötä olen yrittänyt ottaa askeleita enemmän opiskelijan oman tekemisen suuntaan. Pyrkinyt vähentämään tiedon jakamista ja lisäämään omaehtoista työskentelyä, jota langaton netti ja kaikilla olevat laitteet helpottavat huomattavasti. Moni teoria-asia näyttää menevän perille paremmin, kun käytännön tehtävässä ensin huomaa, mihin tietoa tarvittaisiin. Siis tekemällä oppimista – ihan samoin kuin opettelen itsekin. Noloa tunnustaa, mutta en jaksa lukea ohjelmien käyttöohjeita. Opettelen kokeilemalla.
Tyylikausista oli äidinkielen 5-kurssilla moodlessa valmiit diat, joten annoin opiskelijoille tehtäväksi tehdä iMovie-ohjelmalla esityksen omasta tyylikaudesta. Jokainen ryhmä sai lopulta tuotoksen aikaan. Oppimisen kannalta tehtävä ei ehkä ollut paras mahdollinen. Silti iMovie –ohjelmalla sai helposti aikaan pienen tarinan. Vastaisuudessa hyödynnän ohjelmaa toisella tavalla, tarinoiden tekemiseen, ei teoria-asian esittämiseen. Tyylikausia opiskeltaessa opiskelijat kirjoittivat myös oppimispäiväkirjaa lähinnä Pagesilla. Pyrin tunnin lopussa tai kotona tehtävällä oppimispäiväkirjalla siihen, että asioita tulisi myös painettua mieleen ja ilmaistua omin sanoin; tavoitteena oli sekä oppia kirjoittamaan paremmin että muistamaan eri tyylikausiin liittyviä asioita. Asiat eivät valitettavasti siirry suoraan näytöltä muistiin ilman vaivannäköä.
Oppilaat työstivät esityksiksi uskonnon oppikirjan kappaleita ja lisäaineistoja ryhmätöinä Keynotes-, Pages- ja mind mapping –ohjelmilla. Itse olen ihastunut mind mapping –ohjelmaan, jolla saa visuaalisesti kauniita miellekarttoja. Saatan ottaa kuvan miellekartastani ja sitten siirtää sen Explain Everythingiin, jossa voin muokata karttaani kynällä ja tehdä siihen merkintöjä. Kirkkohistorian ja tyylikausikurssin samanaikaisuus edisti kurssien sisältöjen integrointia.
Ipadit ovat vähentäneet paperin käyttöäni, mutta vielä en ole päässyt siihen, että kommentoisin kaikki tekstit sähköisesti. Monisteita en juuri enää jakele. Vain joistakin lyhyistä teksteistä olen toistaiseksi antanut sähköisen palautteen. Pitemmät tekstit tulostan vielä ja korjaan paperilla, sillä en saa ruudulla olevasta tekstistä kokonaiskuvaa. Vielä. Ehkä vielä opin senkin.
5.4.13
Tutkimusmatkailua omassa mielessä
Viime päivityksestä on aivan luvattoman kauan aikaa. Tämä ei kuitenkaan tarjoita sitä, että hankeasiat olisivat levänneet laakereillaan - päinvastoin! Kun tekee, ei ehdi kertoa tehneensä! Kollegani Mirjamin lausahdus "joskus on hyvä kokea asioita, eikä vain raportoida niistä" (tai jotain saman suuntaista) on mainio muistutus asioiden tärkeysjärjestyksestä.
Lukion neljäs jakso alkaa olla muutamaa koepäivää vaille valmis. Edellisen postauksen jälkeen on eletty yksityisessä lukiossa todella kiireinen tilinpäätös-talousarvio-tilintarkastus-yhtiökokous-aika. Yhtään kirjettä en muuten ole käynyt tänä lukuvuonna tiputtamassa postilaatikkoihin, kaikki kokousmateriaali on toimitettu hallituksen jäsenille skannattuina liitetiedostoina sähköpostilla. Muutenkin huomaan oman tulostamiseni vähentyneet aivan hurjasti. Ainoat paperit, jotka jaoin juuri päättyneellä ruotsin kurssilla, olivat viidet sanakokeet! Ei enää täpötäysiä kansioita, kyniäpursuvaa penaalia ja välitunteja kopiointijonossa. Tunnille lähtiessäni nappaan tabletin ja - ainakin vielä - oppikirjan käteeni ja olen valmis. Kirjoitelmiakaan en enää kadottele, sillä ne ovat tallessa opiskelijan ja minun yhteisessä Dropbox-kansiossa. Kommentoin kirjoitelmat Explain Everything-appsilla ja palautan takaisin Dropboxiin. Suullinen palaute punakynän rinnalla: kurssipalaute varmaan kertoo kannattiko. Toivottavasti!
Maaliskuu=yo-kuu. Yo-tutkinnon sähköistämisestä on kirjoitettu paljon ja nyt alkaa todellakin näyttää siltä, että muutos ON tulossa. Ja pian. Odotan mielenkiinnolla, millaisia kokeet ovat ja miten niihin vastataan aivan teknisesti. Ainakin hallinnon näkökulmasta yo-tutkinto kaipaa uudistusta. Esimerkiksi kokeisiin ilmoittautuminen, koetehtävien tilaaminen ja annettujen pisteiden raportointi paperia postittamalla tuntuu vanhanaikaiselta. Mikä oleellisinta: kuka meistä aikuisistakaan oikeasti kirjoittaa enää yhtään mitään käsin?
Lukuvuoden päättymiseen liittyvät asiat alkavat pyöriä yhä useammin mielessä; paljon on muistettava tehdä hankkeenkin eteen ennen opettajien ja opiskelijoiden päästämistä kesälomalle. On toteutettava hankkeen väliarviointikyselyt, päivitettävä oppikirjaluetteloon ensimmäistä kertaa myös appsiluettelo, kirjoitettava tvt-strategia vielä kerran uusiksi, uudistettava järjestyssäännöt BYOD-aikaan sopivaksi, hiottava koulun esittelyvideo julkaisukuntoon, järjestettävä opettajille koulutusta jne. Rehtorin työn huonoin puoli on jatkuva kiire ja työpävän sirpaleisuus, koskaan ei ole aikaa paneutua asiohin rauhassa. To-do-luettelo senkun vain pitenee...
Olen ollut muutaman päivän töissä kotona, sillä ympäristön muutos tekee aivoille aivan selvästi hyvää. Koeviikolla konttorissakin on rauhallista, mutta mikään ei voita kotisohvaa, kupillista (tai kahta, tai kolmea, tai...) tuoretta kahvia ja täydellistä hiljaisuutta (koiran haukkumista ei lasketa häiriöksi :D) silloin, kun pitää saada keskittyä tai aivan vain haaveilla ja unelmoida (vain työasioista, totta kai!) . Muutamassa päivässä ehtii lukea paljon tvt-aiheisia artikkeleita vaikka vain Facebookkiin jaettuina ja etsiä muualtakin netistä hyviä opetuscaseja. Kummasti on alkanut viime päivinä Pearltree kiinnostaa: saisiko siihen koottua kaiki nämä nettilinkit, joihin pitää ehtiä myöhemmin palata? Täytyy kysyä kaverilta.
Onpa Facebookista mitä mieltä tahansa, kukaan tuskin voi kieltää, etteikö se olisi upea kollegiaalisen tuen lähde ainakin tällaisena pedagogiikan murroskautena. Ainoa paikka, jossa olisin tällä hetkellä kotisohvaa mieluummin olisi Savonlinnan ILO-päivillä kuulemassa tvt:n käytöstä opetuksessa. Luotan kuitenkin siihen, että pääsen lukemaan päivien sisällöstä myöhemmin juuri Facen kautta, sillä tekniikkaan hurahtanut opetusväki on onneksi kovin avointa ja jakaa tietotaitoaan ilolla muillekin. Eläköön Creative Commons -ajattelu!
Lukion neljäs jakso alkaa olla muutamaa koepäivää vaille valmis. Edellisen postauksen jälkeen on eletty yksityisessä lukiossa todella kiireinen tilinpäätös-talousarvio-tilintarkastus-yhtiökokous-aika. Yhtään kirjettä en muuten ole käynyt tänä lukuvuonna tiputtamassa postilaatikkoihin, kaikki kokousmateriaali on toimitettu hallituksen jäsenille skannattuina liitetiedostoina sähköpostilla. Muutenkin huomaan oman tulostamiseni vähentyneet aivan hurjasti. Ainoat paperit, jotka jaoin juuri päättyneellä ruotsin kurssilla, olivat viidet sanakokeet! Ei enää täpötäysiä kansioita, kyniäpursuvaa penaalia ja välitunteja kopiointijonossa. Tunnille lähtiessäni nappaan tabletin ja - ainakin vielä - oppikirjan käteeni ja olen valmis. Kirjoitelmiakaan en enää kadottele, sillä ne ovat tallessa opiskelijan ja minun yhteisessä Dropbox-kansiossa. Kommentoin kirjoitelmat Explain Everything-appsilla ja palautan takaisin Dropboxiin. Suullinen palaute punakynän rinnalla: kurssipalaute varmaan kertoo kannattiko. Toivottavasti!
Maaliskuu=yo-kuu. Yo-tutkinnon sähköistämisestä on kirjoitettu paljon ja nyt alkaa todellakin näyttää siltä, että muutos ON tulossa. Ja pian. Odotan mielenkiinnolla, millaisia kokeet ovat ja miten niihin vastataan aivan teknisesti. Ainakin hallinnon näkökulmasta yo-tutkinto kaipaa uudistusta. Esimerkiksi kokeisiin ilmoittautuminen, koetehtävien tilaaminen ja annettujen pisteiden raportointi paperia postittamalla tuntuu vanhanaikaiselta. Mikä oleellisinta: kuka meistä aikuisistakaan oikeasti kirjoittaa enää yhtään mitään käsin?
Lukuvuoden päättymiseen liittyvät asiat alkavat pyöriä yhä useammin mielessä; paljon on muistettava tehdä hankkeenkin eteen ennen opettajien ja opiskelijoiden päästämistä kesälomalle. On toteutettava hankkeen väliarviointikyselyt, päivitettävä oppikirjaluetteloon ensimmäistä kertaa myös appsiluettelo, kirjoitettava tvt-strategia vielä kerran uusiksi, uudistettava järjestyssäännöt BYOD-aikaan sopivaksi, hiottava koulun esittelyvideo julkaisukuntoon, järjestettävä opettajille koulutusta jne. Rehtorin työn huonoin puoli on jatkuva kiire ja työpävän sirpaleisuus, koskaan ei ole aikaa paneutua asiohin rauhassa. To-do-luettelo senkun vain pitenee...
Olen ollut muutaman päivän töissä kotona, sillä ympäristön muutos tekee aivoille aivan selvästi hyvää. Koeviikolla konttorissakin on rauhallista, mutta mikään ei voita kotisohvaa, kupillista (tai kahta, tai kolmea, tai...) tuoretta kahvia ja täydellistä hiljaisuutta (koiran haukkumista ei lasketa häiriöksi :D) silloin, kun pitää saada keskittyä tai aivan vain haaveilla ja unelmoida (vain työasioista, totta kai!) . Muutamassa päivässä ehtii lukea paljon tvt-aiheisia artikkeleita vaikka vain Facebookkiin jaettuina ja etsiä muualtakin netistä hyviä opetuscaseja. Kummasti on alkanut viime päivinä Pearltree kiinnostaa: saisiko siihen koottua kaiki nämä nettilinkit, joihin pitää ehtiä myöhemmin palata? Täytyy kysyä kaverilta.
Onpa Facebookista mitä mieltä tahansa, kukaan tuskin voi kieltää, etteikö se olisi upea kollegiaalisen tuen lähde ainakin tällaisena pedagogiikan murroskautena. Ainoa paikka, jossa olisin tällä hetkellä kotisohvaa mieluummin olisi Savonlinnan ILO-päivillä kuulemassa tvt:n käytöstä opetuksessa. Luotan kuitenkin siihen, että pääsen lukemaan päivien sisällöstä myöhemmin juuri Facen kautta, sillä tekniikkaan hurahtanut opetusväki on onneksi kovin avointa ja jakaa tietotaitoaan ilolla muillekin. Eläköön Creative Commons -ajattelu!
18.2.13
Bettin satoa: uusi oppimisympäristö ihastuttaa!
Opettajaporukkamme palasi Bettistä todella inspiroituneena! Olemme raportoineet viikon tapahtumista maakuntalehti Pohjolan Sanomissa, Meän Tornionlaakso-paikallislehdessä, koulun kotisivuilla julkaistavassa verkkolehdessä, oppitunneilla ja aamunavauksissa. Bett-matkasta on tehty myös useita YouTube-videoita,esimerkiksi tämän linkin alta aukeava. Kaikki opiskelijat eivät välttämättä ole olleet matkamme annista yhtä innostuneita... Se, että yhä useamman oppiaineen tunneilla (ja jopa tuntien ulkopuolisellakin ajalla!)joutuukin tekemään entistä aktiivisemmin töitä pelkän opettajan kuuntelemisen sijaan voi tuntua aluksi jopa kulttuurishokilta. Ei tämä sinänsä mitään uutta ole, mutta olenpa itsekin syyllistynyt liian usein vain luennoimaan ja siirtämään tietoa. Jokaista uudistusta seuraa aina vastarintaa, mutta jonkin ajan kuluttua kukaan ei enää muista, miten ennen tehtiin. Näin uskon tässäkin käyvän.
Yksi parhaista messutuliaisista oli mielestäni se, että nyt tiedän, miten iTunes University toimii käytännössä. Kiitokset erään meille esitellyn koulun opettaja Mrs. Robinsonille, joka näytti minulle omia i2u-kurssiympäristöjään. Toki myös moodlen viimeaikainen tökkiminen on antanut lisäpotkua uuden kurssiympäristön kokeilemiselle. Olen siirtänyt uuteen ympäristöön yhden ruotsin kurssin, johon olen upottanut tiedostoja, videoita ja verkkolinkkejä. Todella helppoa ja nopeaa! Ja mikä parasta, lopputulos on siisti, selkeä ja helppolukuinen. Vaikeinta on tähän mennessä ollut keksiä kurssille hyvä nimi ja etsiä nätti kuva kurssikirjan kanteen (lopputulos: Påtår 2 ja kurssin aiheen mukaisesti kanteen kuva Mårten Trozigin kujasta Tukholmassa)...
Opiskelijoiden ensireaktio uuteen ympäristöön on ollut erittäin positiivinen, mikä on herättänyt myös muiden opettajien mielenkiinnon. Huomenna opiskelemmekin yhdessä I2U-verkkokurssin rungon tekemistä ja kurssille kuuluvan ulkoisen materiaalin lisäämistä eri osioihin. Samalla testaamme oman opetusvideon tekemistä ja julkaisua, vaikka se ei kaikissa aineissa varmasti olekaan yhtä toimiva apuväline, kuin kielissä.
Olen tehnyt tähän mennessä kolme kielioppivideota (Keynote --> Explain Everything) ja julkaissut ne opiskelijoiden käyttöön YouTube-linkkinä. Kotiverkko näyttää olevan liian hidas videon viemiselle YouTubeen, mutta lukiolla vajaan 10 minuutin mittainen video menee verkkoon kohtuullisessa ajassa. Opiskelijoita videot ovat lähinnä naurattaneet, eikä oma ääni kuulosta itsestäkään tutulta. Koiran haukku, köhinä, mikron pling-ääni ja yhtäkkiä ilmaan kajahtavat televisiomainokset ovat taustaääninä aivan ok, eipä tule kenellekään rimakauhua liian hienosta mallivideosta :D! Nyt pitää alkaa opetella ilmeikkäämpää puhetapaa, ettei mahdollinen kuulija nukahda ensimmäisten minuuttien jälkeen. Pitää myös yrittää muistaa, että viittä minuuttia pidempää videota ei kannata tehdä. Lyhyt ja ytimekäs toimii parhaiten, isot kokonaisuudet on hyvä jakaa pienempiin osiin.
Viime perjantaina minulle soitti henkilö, joka teki yliopisto-opintoihinsa kuuluvaa kyselyä tvt:n käytöstä opetuksessa. Hämmästyin itsekin, kuinka erilaisia vastaukseni olivat verrattuna siihen, että kysely olisi tehty vaikkapa viime syyskuussa, "aikaan ennen tablettia". ATK-luokka purettu, jokaisella opiskelijalla oma henkilökohtainen laite, BYOD-ajattelutapa sallittua... Muutos on ollut todella nopea. Toivottavasti se on myös pysyvä.
Yksi parhaista messutuliaisista oli mielestäni se, että nyt tiedän, miten iTunes University toimii käytännössä. Kiitokset erään meille esitellyn koulun opettaja Mrs. Robinsonille, joka näytti minulle omia i2u-kurssiympäristöjään. Toki myös moodlen viimeaikainen tökkiminen on antanut lisäpotkua uuden kurssiympäristön kokeilemiselle. Olen siirtänyt uuteen ympäristöön yhden ruotsin kurssin, johon olen upottanut tiedostoja, videoita ja verkkolinkkejä. Todella helppoa ja nopeaa! Ja mikä parasta, lopputulos on siisti, selkeä ja helppolukuinen. Vaikeinta on tähän mennessä ollut keksiä kurssille hyvä nimi ja etsiä nätti kuva kurssikirjan kanteen (lopputulos: Påtår 2 ja kurssin aiheen mukaisesti kanteen kuva Mårten Trozigin kujasta Tukholmassa)...
Opiskelijoiden ensireaktio uuteen ympäristöön on ollut erittäin positiivinen, mikä on herättänyt myös muiden opettajien mielenkiinnon. Huomenna opiskelemmekin yhdessä I2U-verkkokurssin rungon tekemistä ja kurssille kuuluvan ulkoisen materiaalin lisäämistä eri osioihin. Samalla testaamme oman opetusvideon tekemistä ja julkaisua, vaikka se ei kaikissa aineissa varmasti olekaan yhtä toimiva apuväline, kuin kielissä.
Olen tehnyt tähän mennessä kolme kielioppivideota (Keynote --> Explain Everything) ja julkaissut ne opiskelijoiden käyttöön YouTube-linkkinä. Kotiverkko näyttää olevan liian hidas videon viemiselle YouTubeen, mutta lukiolla vajaan 10 minuutin mittainen video menee verkkoon kohtuullisessa ajassa. Opiskelijoita videot ovat lähinnä naurattaneet, eikä oma ääni kuulosta itsestäkään tutulta. Koiran haukku, köhinä, mikron pling-ääni ja yhtäkkiä ilmaan kajahtavat televisiomainokset ovat taustaääninä aivan ok, eipä tule kenellekään rimakauhua liian hienosta mallivideosta :D! Nyt pitää alkaa opetella ilmeikkäämpää puhetapaa, ettei mahdollinen kuulija nukahda ensimmäisten minuuttien jälkeen. Pitää myös yrittää muistaa, että viittä minuuttia pidempää videota ei kannata tehdä. Lyhyt ja ytimekäs toimii parhaiten, isot kokonaisuudet on hyvä jakaa pienempiin osiin.
Viime perjantaina minulle soitti henkilö, joka teki yliopisto-opintoihinsa kuuluvaa kyselyä tvt:n käytöstä opetuksessa. Hämmästyin itsekin, kuinka erilaisia vastaukseni olivat verrattuna siihen, että kysely olisi tehty vaikkapa viime syyskuussa, "aikaan ennen tablettia". ATK-luokka purettu, jokaisella opiskelijalla oma henkilökohtainen laite, BYOD-ajattelutapa sallittua... Muutos on ollut todella nopea. Toivottavasti se on myös pysyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)