PAdventin aikaa

Syysloma tuli ja meni. Abit ottivat ihailtavan hienosti ennen lomaa ilmoittamani tiedon tablet-laitteiden hankkimisesta tässä vaiheessa vain ykkösille ja kakkosille, eikä työhuoneeni oven edessä ollut lynkkausjonoa, kuten ennen lomaa arvelin. Epäonnistumisen viikolla myös rehtorin sallittiin epäonnistua suunnitelmissaan.

Kiirettä on pidellyt! Aloitin tämän päivityksen kirjoittamisen heti loman jälkeen viime kuussa, mutta näin ne päivät vierivät vauhdilla eteenpäin. Normaalia arkirytmiä on sekoittanut mukavasti abien kieli- ja kulttuurimatka Lontooseen.

Matkalle pakkasin mukaan iPadini, sillä kerrankin olisi aikaa testata laitetta aamusta iltaan eri tilanteissa. Kokeilin valo - ja videokuvausta museoissa ja kaupungilla, Facetime-puheluita kolleegoille Suomeen, näytön kuvaamista, netin käyttöä offline-tilassa jne. Laite toimi tosi hyvin kamerana: eipä ollut yhtään vaikeaa saada koko Buckinghamin palatsia mahtumaan kuvaan, eikä laite näyttänyt kärsivän tuulesta ja vesisateestakaan. Myös videokuvaus onnistui niin hyvin, kuin se huojuvasta open-top bussista voi onnistua. Ainoastaan vahamuseon hämäriin tiloihin olisin ehkä kaivannut lisäsalamaa. Facetime-puheluiden avulla pääsi välittämään kotiin matkakuulumisia ja äänen lisäksi myös live-videokuvaa vaikkapa hotellin oleskelutiloista. Tänään laitoin matkakuvat jakoon Dropbox-linkin kautta; ei siis enää muistitikun kierrättämistä oppilaalta toiselle.

Kaikki opettajamme ovat nyt saaneet oman sormitietokoneen käyttöönsä, sillä jääkiekko-opettajamme laite tuli tänään postissa. Vain tunti laitteen käyttöönoton jälkeen hän oli jo täydessä touhussa videoimassa jääkiekon jaloja pelikuvioita hallilla. Ylitornion kunnan peruskoulun opettajat saivat muuten omat tablettinsa viime kuussa, joten tällä hetkellä Ylitornio taitaa olla Suomen tablettitihein kunta, jos mitataan opetushenkilökunnan käytössä olevaa laitemäärää! Tästä pitää ehdottomasti laittaa juttuvinkkiä lehtiin :)

Myös opettajien koulutus on aloitettu: ennen syyslomaa opiskelimme lukion opettajien kesken sormitekniikkaa ja tutustuimme iPadin eri sovelluksiin. Syysloman jälkeen jatkettiin samalla aiheella ja kerrattiin myös Dropboxin käyttöä. Ensi kerralla on vuorossa eri kirjoitus- ja esitysohjelmat sekä Apple-TV. Myös kameran ja videokameran käyttöä aiomme harjoitella yhdessä. Loppuviikosta meillä on Lapin lukioille suunnattu kahden päivän iPad opetuksessa -koulutusseminaari, johon saamme kouluttajaksi alan asiantuntijan.

Olen todella tyytyväinen siihen, että olemme malttaneet pantata opiskelijoiden laitehankintoja niin kauan, että voimme edes kohtuullisen hyvällä omatunnolla ottaa valitsemamme laitteet opetuskäyttöön. Tuntuu, että opettajat ovat aidosti innoissaan uudesta tekniikasta ja että se on lisännyt myös aiemmin opitun tekniikan käyttöä. Uusia moodle-kursseja syntyy jatkuvasti, Wilma täydentää yhteydenpitoa kodin ja koulun välillä, älykännyköitä näperrellään oppi- ja välitunneilla entistä enemmän, työkalentereita on synkronoitu laitteeseen kuin laitteeseen jne. Kuva iPadin käytöstä juuri omassa opetusaineessa alkaa pikkuhiljaa ja pala palalta kirkastua...tror jag.

Myös vanhempainilloissa olemme siirtyneet digiaikaan: opinto-ohjaajamme tai verkkolehdestä vastaava äidinkielenopettajamme näpyttää illan aikana käsiteltyjä asioita suoraan verkkoon ja Wilmaan. Näin nekin vanhemmat, jotka eivät pääse paikalle, saavat nopeasti tiedon illan kulusta. Samoin esim. Oulun yliopiston abipäivien palaute saatiin kerättyä linja-automatkalla suoraan digitaaliseen muotoon käyttämällä yhteistä Evernote-dokumenttia. Helppoa ja nopeaa: eikä kenelläkään ollut kynä kadoksissa...

Hankeseminaarin terveisiä

Maanantaina Opetushallituksen järjestämään TVT-hankkeiden seminaaripäivään oli saapunut salillinen eri lukioiden edustajia. Paikalla olisi ollut enemmänkin väkeä, mutta osa lappilaisista oli jäänyt lentokentälle Flxxe-Mayben peruessa jälleen yhden suunnitellun aamulentovuoronsa Kemistä. Onneksi olin aamu-unisena päätynyt matkustamaan Helsinkiin jo edellisenä iltana... No, etäyhteydet pelasivat hienosti, joten ei naapurikuntien väkikään aivan infotta jäänyt.

Päivän aikana kuultiin mm. Opetushallituksen yleissivistävän koulutuksen johtaja Jorma Kauppista, toimitusjohtaja Petteri Järvistä Petteri Järvinen Oy:stä, lehtori Mika Setälää Lempäälän lukiosta, rehtori Juha Airolaa Kerttulan lukion Kupittaan yksiköstä sekä rehtori Taina Lehtosta Kaustisten musiikkilukiosta. He pohtivat puheenvuoroissaan mm. sitä, kuinka lukion on seurattava ympäröivän yhteiskunnan kehitystä ja valmennettava opiskelijoita jatko-opintojen ja työelämän tvt-osaamista silmällä pitäen. PISA-tutkimuksissa menestyminen tai yo-tutkinnon suorittamistapa ei saa estää tieto- ja viestintätekniikan kehitystä suomalaisissa kouluissa. Muualla maailmassa ollaan jo todella pitkällä.

Myös kahvikeskusteluissa, lounaalla ja verkostoitumistyöpajassa (vaikka "väärässä" pajassa huomasin olevanikin) oli todella hyödylllistä kuulla esimerkkejä siitä, miten muissa lukioissa tvt:tä oli käytetty monipuolistamaan opetusta ja kuinka taas toisissa lukioissa pohdittiin eri laitehankintojen välillä, aivan kuten meilläkin. Eri hankkeiden kuvaukset löytyvät Opetushallituksen sivulta  www.edu.fi/aineistot/lukiontvt/.

Miten tästä eteenpäin? Nyt alan kilpailuttaa sormitietokoneita ja niihin liittyvää koulutusta, sillä kaikki seminaaripäivän aikana kuulemani ja näkemäni vain vahvisti uskoa siihen, että tablet-laite on meidän lukiollemme oikea valinta. Monet lukiot ovat hankkineet tai hankkimassa laitteita yksittäisille ryhmille tai tuntikäyttöön, meillä tavoite on saada oma laite jokaiselle lukiolaiselle. Onko tämä sitten tornionlaaksolaista suuruudenhulluutta vai pienen lukion taloudellisestikin aivan realistinen päätös tukea tasa-arvoisesti kaikkia opiskelijoita? Pienuudesta on hyötyä silloin, kun haluaa panostaa jokaiseen yksilöön.

Sen verran seminaari pisti ottamaan askelia myös taaksepäin, että joudumme arvioimaan uudelleen tämän vuoden abien tablet-laitteen tarpeen, kun koulua on hankintojen toteutuessa jäljellä enää noin yhden jakson verran. Onko hankinta taloudellisesti, toiminnallisesti ja ekologisestikaan kestävä, jos siitä on opiskelukäytössä hyötyä muutamalla tunnilla muutaman viikon ajan? Järkevämpää olisi jakaa hankinnat kahtia siten, että ensi vuoden ykköset saavat uudet freesit laitteet syksyllä. Lupasin kyllä jo aiemmin kolmosille, että nyt hankittava laite olisi heillä toukokuuhun saakka, mutta se oli tällaisen yltiöpositiivisen humanistin heitto, jonka nyt joudun syvästi anteeksipyydellen perumaan. Saa nähdä onko minulla syysloman jälkeen enää työpaikalle asiaa, kun tämän ilouutisen abeille perjantaina ilmoitan...Toisaalta nuoret ovat järkeviä: kyllä he ymmärtävät itsekin, että kolmannessa jaksossa tärkeintä on keskittyä kevään yo-kirjoituksiin. Ehkäpä uusien sovelluksien ja tekniikan opiskelun aika on heillä seuraavassa oppilaitoksessa.

P.s. Seminaarissa testasin muuten ensimmäistä kertaa iPadia luentomuistiinpanojen laatimisessa. Hyvin toimi sekä kirjoittaminen että kuvaaminen samaan tiedostoon Evernote-appsilla. Näppäimistöä en kyllä olisi melkein tarvinnut. Jälkeenpäin vähän hymyilytti, kun etsiskelin toimintoa, jolla olisin tallentanut muistiinpanon Dropboxiin. Google tiesi kertoa, että tuo Evernote on jo Dropboxi itsessään :)

Laitteita testaillessa

Viime päivityksen jälkeen on vihdoin alkanut tapahtua aivan konkreettisia asioita ja vastauksia mieltä aikaisemmin askarruttaneisiin kysymyksiin on myös saatu. Kyllä omin silmin näkeminen ja learning-by-doing on edelleen paras tapa hankkia perusteita isojen päätösten tekemiseen. Pääsin nimittäin pari viikkoa sitten kuunteluoppilaaksi Oulun Normaalikoululla järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, jossa pohdittiin tablet-laitteiden käyttöä "ymmärtävän, taitavan ja innostavan oppimisen saavuttamiseksi". Olipa hyödyllistä nähdä ja kuulla, miten tieto- ja viestintätekniikka on kytketty muualla opetukseen ja kuinka vaivattomasti esim. alakoululaiset käyttivät tablet-laitteita oppitunneilla. Norssin UBIKO-hanke antoi uskoa siihen, että oikeaan asiaan ollaan tvt:n opetuskäytössä suuntautumassa, samoin Oulun yliopiston mukanaolo hankkeessa.

Olen nyt muutaman viikon ajan ollut onnellinen älypuhelimen omistaja ja Oulun-tapaamisen jälkeen hankin itselleni ja yhdelle opettajistamme (tyyliin yhden innostus tarttuu muihinkin) vihdoin myös tablet-laitteen. Molempiin olen rakastunut syvästi - niin syvästi kuin laitteisiin ylipäätänsä voi rakastua! Aivot ovat viime viikkoina raksuttaneet entistä enemmän ylikierroksilla miettiessäni, mihin kaikkeen eri laitteita ja appseja voisi tunneilla (ja myös rehtorin työssä) käyttää. Mahdanko jonkin ajan kuluttua enää ollenkaan haluta käyttää perinteistä oppikirjaa, varsinkin kun esim. ruotsin yo-koe tältä syksyltä osoitti, että oppikirjatiedolla ei enää pärjää. Uskaltaisikohan sitä joku päivä alkaa tehdä omia "kirjoja" ja kelpaisivatko omat kielioppiharjoitukseni jokapäiväiseen käyttöön?? Vai tekisikö joku tuon kaiken minun puolestani ja alkaisi myydä suomalaisille lukioille suunnattuja oppikirja-appseja, joissa sisältö muuttuisi tarvittaessa vuosittain?

Illat kuluvat oikein mukavasti, kun surffailee netistä hakusanoilla "Ipad opetuksessa" tai  "sosiaalisen median opetuskäyttö" och samma på svenska and in English. Vaikka tietoa ja kokemuksia on itsellekin kertynyt vuosien varrella aivan mukavasti, paljon olisi vielä opittavaa. Kunpa löytäisi aikaa lukea kaikki kiinnostavalta näyttävä materiaali (ja sitä riittää), seuloa niistä omaan oppilaitokseen soveltuva ja saada toistenkin hyvät käytänteet jakoon opettajanhuoneessa. Sellainenkin ajatus on kieltämättä käväissyt mielessä, että pitäisikö painaa jarrua ja ajatella, että tämän hankkeen aikana tehdään hankekuvauksen mukaisesti se, mitä jo osataan ja sitten opiskellaan lisää? Ei vain taida onnistua, sillä kehitys kehittyy, eikä siltä voi ummistaa silmiään.

Tänään aloitettiin lukion langattoman verkon laajennustyöt. Parin viikon kuluttua on hankkeen käynnistysseminaari. Jospa sitä jouluksi saisi käärittyä oppilaille tavallista hulppeamman lahjapaketin.Mutta sitä ennen on suunniteltava, opiskeltava ja kouluttauduttava lisää. Onneksi kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin. Pyörä on jo keksitty.