Tarinasta elokuvaksi/Mirjami Hyttinen

Miten tarinasta voi tehdä elokuvan? Mitä elokuvan tekemiseen tarvitaan? Mistä löytyy näytelmää kannattava jännite? Näihin kysymyksiin etsivät lukion ykkösluokkalaiset vastauksia yhtenä harmaana huhtikuun päivänä. Jokainen oli saanut tehtäväksi kirjoittaa itselleen muistiin jonkin oppimiskokemuksen, esimerkiksi miten opin uimaan tai miten opin vaihtamaan autonrenkaan.

Luokka oli jaettu seitsemään kolmen neljän hengen ryhmään, joista jokainen työsti yhden elokuvan iMoviella jonkun ryhmäläisen oppimiskokemuksesta. Nyt emme käyttäneet valmista traileria, vaan jokainen loi oman projektin. Osa työsti elokuviaan erillisistä still-kuvista, osa liitti siihen elokuvaa. Monet käyttivät Keynote-ohjelmaa, jonka avulla tuottivat välitekstejä kuvaan. Jotkut käyttivät välitekstejä kertojana.

Meillä on aikaa projektiin 150 minuuttia. Tuossa ajassa syntyi seitsemän hauskaa pientä elokuvaa, joiden synnyttäminen vaati näytelmien tekoa, kuvaamista, musiikin etsiskelyä ynnä muuta. Elokuvien aiheita olivat kertotaulun oppiminen, laskemaan oppiminen, pikku-Paavon kävelemään oppiminen, pikku-Jasminin oppiminen solmimaan kengännauhoja, mopolla ajamaan oppiminen, pyörällä ajamaan oppiminen ja lukemaan oppiminen. Luomisen ilo ja innostus oli käsin kosketeltava. Tuntien lopuksi katsoimme elokuvat ja arvioimme niitä. Oppilaat myös kirjoittivat moodlen keskustelualueelle jotain siitä, mitä olivat oppineet. Esimerkiksi tällaisia asioita sanottiin:

- Opin elokuvan tekemisestä sen, miten kuvia saa elostettua musiikilla ja pienet videonpätkätkin ovat mielenkiintoisempia musiikin kanssa. Ryhmätyönä tekeminen opetti minulle, ettei aina tarvitse työskennellä omien parhaiden ystäviensä kanssa, vaan hommat onnistuu jokaisen kanssa.

- Elokuvan tekemisestä opin, että tulee rytmittää kuvien ja videoiden pituuksia, sekä välilehdillä voi korvata puhutun juonen. Myös tehosteiden käyttö on tärkeää.

- Elokuvan tekeminen oli hauskaa puuhaa, kun sai käyttää mielikuvitusta kuvakulmien ja kohtausten keksimisessä. Saimme elokuvaan juonen näkyviin ja näytteleminen oli onnistunut. Elokuvan tekemiseen tarvitaan paljon materiaalia ja sen kokoaminen vie yllättävän paljon aikaa.

- Elokuvan tekeminen sujui hyvin ja koko ryhmä oli mukana sen tekemisessä. Elokuvan tekeminen vie aikaa ja ennen kuvaamista täytyy suunnitella mitä tekee. Näyttelemiseen täytyy eläytyä ja uskaltaa eläytyä. Ryhmätöissä on tärkeää, että jokainen tekee jotain ja myös toisten täytyy muistaa antaa toisillekin mahdollisuus osallistua.

- Filmin tekemiseen tarvitsee aikaa ja suunnitelman lopussa tulevat inspiraatiot ja innovaatiot ovat parhaimpia ja tuovat teokseen väriä. Kuvakulmat sekä ääni vaikuttavat kovasti.

Olin erittäin tyytyväinen oppilaitteni luovuuteen ja kekseliäisyyteen. Samassa tehtävässä opittiin monenlaista: näyttelemistä, ryhmätyötaitoja, draamaa, kuvankäsittelyä, elokuvantekoa ja kirjoittamista. Elokuvan tekeminen antaa myös tarkemmat silmät, kun katsoo toisten tekemiä filmejä.

Opimme toisiltamme/Mirjami Hyttinen

Uuden jakson ja uusien kurssien alkaessa olen iloinnut siitä, että iBooksista löytyy ilmaista materiaalia joistakin vanhemmista teksteistä: Canthin Työmiehen vaimo tulee sieltä luettua äi3:lla, samoin tekstinäytteet Runebergilta, Kiveltä, Aholta ja Topeliukselta äi6:lla. Saa nähdä, edistääkö laite Vänrikki Stoolin tarinoihin tutustumista. Tänään kävimme kirjastossa lainaamassa runokirjat esittelemistä varten. Ei paperikirja sentään mihinkään häviä.

Runoanalyysia äi3:n opiskelijat lähtivät tekemään tutustumalla kotona moodlessa oleviin analysointiperiaatteisiin. Tunnilla jokainen ryhmä sai oman runonsa, jonka kopioi joko Explain everythingiin tai Notabilityyn ja lähti sinne kommentoimaan runoaan ja tekemään siihen merkintöjä. Jotkut opiskelijat käyttävät ohjelmia uskomattoman taitavasti ja neuvovat muitakin! Ryhmät kävivät tehtäviinsä innokkaasti käsiksi, ja ensi viikolla saan kuulla, millaiset analyysit runoista syntyivät. Ryhmät peilaavat esityksensä muille. Jokainen kirjoittaa ryhmäanalyysien jälkeen haluamastaan tekstistä oman analyysinsa.

Tänäänkin olen oppinut uutta: Sari opetti Explain Everything –ohjelman käyttöä tekstien kommentoinnissa ja esitteli tekemiään kielioppivideoita ja kurssimateriaaleja, Markus neuvoi, miten ohjelmassa saa deletoitua sivuja, Seija näytti Keynoten hyödyntämistä oppimispäiväkirjojen tekemisessä… Opimme koko ajan toisiltamme, sekä kollegoilta että oppilailta.

Bettin satoa: uusi oppimisympäristö ihastuttaa!

Opettajaporukkamme palasi Bettistä todella inspiroituneena! Olemme raportoineet viikon tapahtumista maakuntalehti Pohjolan Sanomissa, Meän Tornionlaakso-paikallislehdessä, koulun kotisivuilla julkaistavassa verkkolehdessä, oppitunneilla ja aamunavauksissa. Bett-matkasta on tehty myös useita YouTube-videoita,esimerkiksi tämän linkin alta aukeava. Kaikki opiskelijat eivät välttämättä ole olleet matkamme annista yhtä innostuneita... Se, että yhä useamman oppiaineen tunneilla (ja jopa tuntien ulkopuolisellakin ajalla!)joutuukin tekemään entistä aktiivisemmin töitä pelkän opettajan kuuntelemisen sijaan voi tuntua aluksi jopa kulttuurishokilta. Ei tämä sinänsä mitään uutta ole, mutta olenpa itsekin syyllistynyt liian usein vain luennoimaan ja siirtämään tietoa. Jokaista uudistusta seuraa aina vastarintaa, mutta jonkin ajan kuluttua kukaan ei enää muista, miten ennen tehtiin. Näin uskon tässäkin käyvän.

Yksi parhaista messutuliaisista oli mielestäni se, että nyt tiedän, miten iTunes University toimii käytännössä. Kiitokset erään meille esitellyn koulun opettaja Mrs. Robinsonille, joka näytti minulle omia i2u-kurssiympäristöjään. Toki myös moodlen viimeaikainen tökkiminen on antanut lisäpotkua uuden kurssiympäristön kokeilemiselle. Olen siirtänyt uuteen ympäristöön yhden ruotsin kurssin, johon olen upottanut tiedostoja, videoita ja verkkolinkkejä. Todella helppoa ja nopeaa! Ja mikä parasta, lopputulos on siisti, selkeä ja helppolukuinen. Vaikeinta on tähän mennessä ollut keksiä kurssille hyvä nimi ja etsiä nätti kuva kurssikirjan kanteen (lopputulos: Påtår 2 ja kurssin aiheen mukaisesti kanteen kuva Mårten Trozigin kujasta Tukholmassa)...

Opiskelijoiden ensireaktio uuteen ympäristöön on ollut erittäin positiivinen, mikä on herättänyt myös muiden opettajien mielenkiinnon. Huomenna opiskelemmekin yhdessä I2U-verkkokurssin rungon tekemistä ja kurssille kuuluvan ulkoisen materiaalin lisäämistä eri osioihin. Samalla testaamme oman opetusvideon tekemistä ja julkaisua, vaikka se ei kaikissa aineissa varmasti olekaan yhtä toimiva apuväline, kuin kielissä.

Olen tehnyt tähän mennessä kolme kielioppivideota (Keynote --> Explain Everything) ja julkaissut ne opiskelijoiden käyttöön YouTube-linkkinä. Kotiverkko näyttää olevan liian hidas videon viemiselle YouTubeen, mutta lukiolla vajaan 10 minuutin mittainen video menee verkkoon kohtuullisessa ajassa. Opiskelijoita videot ovat lähinnä naurattaneet, eikä oma ääni kuulosta itsestäkään tutulta. Koiran haukku, köhinä, mikron pling-ääni ja yhtäkkiä ilmaan kajahtavat televisiomainokset ovat taustaääninä aivan ok, eipä tule kenellekään rimakauhua liian hienosta mallivideosta :D! Nyt pitää alkaa opetella ilmeikkäämpää puhetapaa, ettei mahdollinen kuulija nukahda ensimmäisten minuuttien jälkeen. Pitää myös yrittää muistaa, että viittä minuuttia pidempää videota ei kannata tehdä. Lyhyt ja ytimekäs toimii parhaiten, isot kokonaisuudet on hyvä jakaa pienempiin osiin.

Viime perjantaina minulle soitti henkilö, joka teki yliopisto-opintoihinsa kuuluvaa kyselyä tvt:n käytöstä opetuksessa. Hämmästyin itsekin, kuinka erilaisia vastaukseni olivat verrattuna siihen, että kysely olisi tehty vaikkapa viime syyskuussa, "aikaan ennen tablettia". ATK-luokka purettu, jokaisella opiskelijalla oma henkilökohtainen laite, BYOD-ajattelutapa sallittua... Muutos on ollut todella nopea. Toivottavasti se on myös pysyvä.

Koulutuksessa opittua ja opeteltavaksi listattua

Lapin lukioille marraskuun lopussa suunnatussa iPad -koulutuksessa oli mukana kolmisenkymmentä opettajaa eri puolilta Lappia. Kouluttaja Tomi Dufva IlonaIT:stä esitteli kahden päivän ajan iPadin pedagogista käyttöä eri oppiaineissa. Itse osallistuin äidinkielen ja kielten ryhmään, jossa harjoittelimme esimerkiksi suullista ilmaisua, tarinankerrontaa ja valkotaulun yhteiskäyttöä. Koulutus oli Tornion kaupungin hallinnoiman OSUVA-hankkeen järjestämä.

Äidinkielenopettajamme teki päivän kuvamateriaalista yllättävän vaikuttavan tarinan iMovies- sovelluksella. Voisiko esimerkiksi jonkun reaaliaineen tutkielman tai osan siitä toteuttaa ja esittää yhdistelemällä tekstiä, kuvaa, videokuvaa ja musiikkia? Netistä löytyy aiheesta hyviä esimerkkejä. Ainakin opintoretkien ja koulun juhlien sekä muiden perinteiden dokumentointi on jatkossa entistä visuaalisempaa! Ollaanko nyt OIKEASTI siirtymässä aikaan ennen ja jälkeen iPadien?? 

Koulutuksen jälkeen iTunes University ja iBooks alkoivat kiinnostaa minua niin paljon, että latasin tähän omalle Macilleni iBook Authorin ja aloin rakentaa omaa vihkosta vuosien aikana kerääntyneestä lisämateriaalista. Tavoitteenani on, että minulla on ensi syksynä ainakin yksi verkkoon ladattu virtuaalinen "kirja", jonka käyttöön voisin opiskelijoitani ohjata! Kirjaan aion liittää tekstiä, kuvia, kielioppiin liittyviä videonpätkiä (tyyliin Flipped Classroom) jne. Kaikki (loputkin) ruotsinkurssini ovat syksyn aikana päätyneen moodleen, mutta tuskin tässä kannattaa tupareita järjestää, sillä muutto uuteen kotiin taitaa olla edessä, jos iBooksin teko ei tunnu aivan ylivoimaiselta urakalta. Tässäkin pitää lähteä sillä asenteella liikkeelle, että mitään maailmankirjallisuuden klassikkoa ei olla tekemässä, vaan kirjasta, jonka jatkuva päivittäminen ja parantaminen on paitsi sallittua, myös suositeltavaa.

Olemme jatkaneet eri sovellusten käytön opiskelua omalla porukalla ja eri aineryhmissä. Olemme harjoitelleet esimerkiksi tekstin laatimista (Pages/Notability), jakamista (Webbdav, sähköposti) ja kommentointia (iAnnotate/Notability). Pilvipalveluista käyttöön on otettu jo aikaisemmin tutuksi tullut Dropbox. Myös videoiden laatimista iMovien trailereina tai projekteina sekä niiden jakamista YouTubeen on kokeiltu. Facebookissa oleva "Tablet-laitteet opetuksessa" -ryhmä on ollut suureksi avuksi. Ryhmälle esitettyyn kysymykseen saa vastauksen todella nopeasti ja eri näkökulmia ja kokemuksia jaetaan avoimesti. Ja jos ei ole mitään kysyttävää, voi seurata muiden keskusteluja ja oppia niistä. Tykkään!

VOTE- hankkeestamme oli Itsenäisyyspäivänä iso lehtijuttu Pohjolan Sanomissa. Juttu sai paljon näkyvyyttä ja uskon sen vaikuttaneen myönteisesti ensi syksyn opiskelijarekrytointiin. (Pahasta ei varmasti ollut myöskään YLE:n Radio Perämeren verkkosivustolla alkuviikosta julkaistu uutinen "Ylitornion lukio on Meri-Lapin paras"...) VOTE:sta on tiedotettu myös paikallislehti Meän Tornionlaaksossa ja peruskoulun päättävien nuorten vanhemmille suunnatussa infoillassa. 

Omien opiskelijoiden koulutus aloitetaan pienryhmissä tulevalla viikolla ja sitä jatketaan lomien jälkeen tammikuussa. Ennen koulutusta tehdään vielä alkukartoitus opiskelijoiden tvt-taidoista, opettajathan ovatkin oman kartoituskyselynsä jo täyttäneet. Ykkösten ja kakkosten vanhemmille toimitetaan tällä viikolla laitteiden käyttö- ja lainaussopimus. Nyt kun laitteet on kilpailutettu ja ensimmäinen erä kilpailutuksen voittaneelta yritykseltä tilattu, yksi hankkeen tavoitteista eli  "hyödyntää ja kehittää tvt:n käyttöä opetuksessa ja opiskelussa siten, että tvt:n käytöstä tulisi luonteva osa oppimisprosessia" alkaa saada konkreettisen sisällön. Hyvästi siis atk-luokka varauslistoineen, 1:1 ja BYOD-aika on täällä!

PAdventin aikaa

Syysloma tuli ja meni. Abit ottivat ihailtavan hienosti ennen lomaa ilmoittamani tiedon tablet-laitteiden hankkimisesta tässä vaiheessa vain ykkösille ja kakkosille, eikä työhuoneeni oven edessä ollut lynkkausjonoa, kuten ennen lomaa arvelin. Epäonnistumisen viikolla myös rehtorin sallittiin epäonnistua suunnitelmissaan.

Kiirettä on pidellyt! Aloitin tämän päivityksen kirjoittamisen heti loman jälkeen viime kuussa, mutta näin ne päivät vierivät vauhdilla eteenpäin. Normaalia arkirytmiä on sekoittanut mukavasti abien kieli- ja kulttuurimatka Lontooseen.

Matkalle pakkasin mukaan iPadini, sillä kerrankin olisi aikaa testata laitetta aamusta iltaan eri tilanteissa. Kokeilin valo - ja videokuvausta museoissa ja kaupungilla, Facetime-puheluita kolleegoille Suomeen, näytön kuvaamista, netin käyttöä offline-tilassa jne. Laite toimi tosi hyvin kamerana: eipä ollut yhtään vaikeaa saada koko Buckinghamin palatsia mahtumaan kuvaan, eikä laite näyttänyt kärsivän tuulesta ja vesisateestakaan. Myös videokuvaus onnistui niin hyvin, kuin se huojuvasta open-top bussista voi onnistua. Ainoastaan vahamuseon hämäriin tiloihin olisin ehkä kaivannut lisäsalamaa. Facetime-puheluiden avulla pääsi välittämään kotiin matkakuulumisia ja äänen lisäksi myös live-videokuvaa vaikkapa hotellin oleskelutiloista. Tänään laitoin matkakuvat jakoon Dropbox-linkin kautta; ei siis enää muistitikun kierrättämistä oppilaalta toiselle.

Kaikki opettajamme ovat nyt saaneet oman sormitietokoneen käyttöönsä, sillä jääkiekko-opettajamme laite tuli tänään postissa. Vain tunti laitteen käyttöönoton jälkeen hän oli jo täydessä touhussa videoimassa jääkiekon jaloja pelikuvioita hallilla. Ylitornion kunnan peruskoulun opettajat saivat muuten omat tablettinsa viime kuussa, joten tällä hetkellä Ylitornio taitaa olla Suomen tablettitihein kunta, jos mitataan opetushenkilökunnan käytössä olevaa laitemäärää! Tästä pitää ehdottomasti laittaa juttuvinkkiä lehtiin :)

Myös opettajien koulutus on aloitettu: ennen syyslomaa opiskelimme lukion opettajien kesken sormitekniikkaa ja tutustuimme iPadin eri sovelluksiin. Syysloman jälkeen jatkettiin samalla aiheella ja kerrattiin myös Dropboxin käyttöä. Ensi kerralla on vuorossa eri kirjoitus- ja esitysohjelmat sekä Apple-TV. Myös kameran ja videokameran käyttöä aiomme harjoitella yhdessä. Loppuviikosta meillä on Lapin lukioille suunnattu kahden päivän iPad opetuksessa -koulutusseminaari, johon saamme kouluttajaksi alan asiantuntijan.

Olen todella tyytyväinen siihen, että olemme malttaneet pantata opiskelijoiden laitehankintoja niin kauan, että voimme edes kohtuullisen hyvällä omatunnolla ottaa valitsemamme laitteet opetuskäyttöön. Tuntuu, että opettajat ovat aidosti innoissaan uudesta tekniikasta ja että se on lisännyt myös aiemmin opitun tekniikan käyttöä. Uusia moodle-kursseja syntyy jatkuvasti, Wilma täydentää yhteydenpitoa kodin ja koulun välillä, älykännyköitä näperrellään oppi- ja välitunneilla entistä enemmän, työkalentereita on synkronoitu laitteeseen kuin laitteeseen jne. Kuva iPadin käytöstä juuri omassa opetusaineessa alkaa pikkuhiljaa ja pala palalta kirkastua...tror jag.

Myös vanhempainilloissa olemme siirtyneet digiaikaan: opinto-ohjaajamme tai verkkolehdestä vastaava äidinkielenopettajamme näpyttää illan aikana käsiteltyjä asioita suoraan verkkoon ja Wilmaan. Näin nekin vanhemmat, jotka eivät pääse paikalle, saavat nopeasti tiedon illan kulusta. Samoin esim. Oulun yliopiston abipäivien palaute saatiin kerättyä linja-automatkalla suoraan digitaaliseen muotoon käyttämällä yhteistä Evernote-dokumenttia. Helppoa ja nopeaa: eikä kenelläkään ollut kynä kadoksissa...