iPad ja opetusmenetelmien kehittäminen/Seija Holster

Enpä olisi aikoinaan uskonut, että jokin kone tai laite voi viedä mennessään, mutta näin on nyt käynyt. Vaiheessa tämä on ja opittavaa riittää, mutta myös halua kehittyä ja kehittää omaa opetusta. Läpäisyperiaatteena kaikissa kursseissa on vanha periaate Learning by doing eli pyrkiä aktivoimaan opiskelijoita tunneilla opiskeluun - passiivista istumista yritetään välttää. Se on kuitenkin prosessi ja muutosvastarintaakin on ollut. Toisaalta on niinkin, että itsekin on vältettävä "ylilyöntejä", ja mietittävä järkeviä käyttötapoja, jotka tukevat oppimista. Mikään laite ei voi olla tarkoitus sinällään.

Psykologian opetuksessa käytän iPadia esitysten tekemiseen. Lähinnä se korvaa tuolloin vain PowerPoint-esitykset, mutta tulos on esteettisesti kaunis ja esityksiin liitetyt kuvat tukevat visuaalista oppijaa. Seuraava vaihe on yrittää koostaa omat esitykset iTunesU-versioksi. Tavoite opiskelijan osalta on, että opiskelija laatii oman materiaalinsa, joka niin ikään olisi hyvä saattaa iBooks-muotoon. Suurin osa opiskelijoista on käyttänyt pohjana opettajan laatimaa materiaalia, jota on täydentänyt tehtävillä, oppimispäiväkirjalla tms. Nyt alkaneella PS2-kurssilla osan arvioinnista muodostaa (50%) lapsihavainnointi tai elämänkerta-tyyppinen tehtävä, jossa iPadia voi hyödyntää monella tavalla (kuvaaminen, haastattelu, esitys, iBooks). Oikeastaan vain mielikuvitus on toteuttamisen rajana. Kuvittelisin, että esimerkiksi perehtyminen vanhuuteen ikävaiheena edellä mainitulla tavalla toteutettuna olisi hyvinkin mielekäs tapa perehtyä aiheeseen. Kuvaaminen onnistunee opiskelijoilta, vaikka itse en ole siihen perehtynyt tai sitä juurikaan käyttänyt. Tiedän kuitenkin, että äidinkielen opettaja Mirjami on käyttänyt iMovies-ohjelmaa opiskelijoiden kanssa. FI1-kurssilla idea on ollut sama kuin edellä: esityksiä ja oppimispäiväkirjaa (50% kokeesta).

Yhteiskuntaopissa eli YH1-ja YH2- kursseilla olen edellisten lisäksi käyttänyt enemmän hyödykseni sanomalehtien appseja: Helsingin Sanomia ja Pohjolan Sanomia. Peilaamalla saamme aina päivän uutiset käyttöön. Lisäksi olemme katsoneet Yle areenalta ajankohtaisohjelmia. YouTubessa on niin ikään yllättävän hyvää materiaalia. Hienoa on, että ohjelmia voidaan katsoa omaan tahtiin tai yhdessä ja laitteet ovat aina käytössä ilman erillistä varausta. Nyt alkaneessa YH2:ssa ne, jotka haluavat, voivat pitää nettipäiväkirjaa/laatia blogia tai käyttää ihan mitä menetelmää haluavat ja siten yrittää korottaa yhteiskuntaopin arvosanaa (max 1 arvosanalla).

Abien avuksi olen tehnyt alustavat versiot abi-tenteiksi. Mietin, että voisin siirtää ne Explain Everything-muotoon ja nauhoittaa esimerkiksi alkuun ja loppuun sanallisen osuuden ja jakaa vaikkapa YouTuben kautta. Näin opiskelija voisi palata tentteihin myös myöhemmässä vaiheessa. Täytyy kuulostella opiskelijoitten toiveita. Opinto-ohjauksessa kaikkein eniten iPad olisi hyödyttänyt juuri abeja, joten oletan, että ensi vuonna ohjausta voidaan tehdä FaceTimella - mahdollisuus, jota en siis vielä päässyt kokeilemaan. Olen myös aloittanut opo-materiaalin laatimisen iPadilla ja myös tältä osin on tavoitteena oman materiaalin laatiminen. Facebook on sitten se uusi juttu, johon rehtori sai minut houkuteltua. Vastarintaa on siis ollut itselläkin, mutta se murtui, kun ymmärsi ja myönsi hyödyn. Opon näkökulmasta tämä on muutenkin nopea ja verraton vehje yhdessä Wilman kanssa. En oikein osaa edes käsittää, miten ennen on pärjännyt ilman.

Tiedon rakentamisen askeleita/Mirjami Hyttinen

Ipadien tulon myötä olen yrittänyt ottaa askeleita enemmän opiskelijan oman tekemisen suuntaan. Pyrkinyt vähentämään tiedon jakamista ja lisäämään omaehtoista työskentelyä, jota langaton netti ja kaikilla olevat laitteet helpottavat huomattavasti. Moni teoria-asia näyttää menevän perille paremmin, kun käytännön tehtävässä ensin huomaa, mihin tietoa tarvittaisiin. Siis tekemällä oppimista – ihan samoin kuin opettelen itsekin. Noloa tunnustaa, mutta en jaksa lukea ohjelmien käyttöohjeita. Opettelen kokeilemalla.

Tyylikausista oli äidinkielen 5-kurssilla moodlessa valmiit diat, joten annoin opiskelijoille tehtäväksi tehdä iMovie-ohjelmalla esityksen omasta tyylikaudesta. Jokainen ryhmä sai lopulta tuotoksen aikaan. Oppimisen kannalta tehtävä ei ehkä ollut paras mahdollinen. Silti iMovie –ohjelmalla sai helposti aikaan pienen tarinan. Vastaisuudessa hyödynnän ohjelmaa toisella tavalla, tarinoiden tekemiseen, ei teoria-asian esittämiseen. Tyylikausia opiskeltaessa opiskelijat kirjoittivat myös oppimispäiväkirjaa lähinnä Pagesilla. Pyrin tunnin lopussa tai kotona tehtävällä oppimispäiväkirjalla siihen, että asioita tulisi myös painettua mieleen ja ilmaistua omin sanoin; tavoitteena oli sekä oppia kirjoittamaan paremmin että muistamaan eri tyylikausiin liittyviä asioita. Asiat eivät valitettavasti siirry suoraan näytöltä muistiin ilman vaivannäköä.

Oppilaat työstivät esityksiksi uskonnon oppikirjan kappaleita ja lisäaineistoja ryhmätöinä Keynotes-, Pages- ja mind mapping –ohjelmilla. Itse olen ihastunut mind mapping –ohjelmaan, jolla saa visuaalisesti kauniita miellekarttoja. Saatan ottaa kuvan miellekartastani ja sitten siirtää sen Explain Everythingiin, jossa voin muokata karttaani kynällä ja tehdä siihen merkintöjä. Kirkkohistorian ja tyylikausikurssin samanaikaisuus edisti kurssien sisältöjen integrointia.

Ipadit ovat vähentäneet paperin käyttöäni, mutta vielä en ole päässyt siihen, että kommentoisin kaikki tekstit sähköisesti. Monisteita en juuri enää jakele. Vain joistakin lyhyistä teksteistä olen toistaiseksi antanut sähköisen palautteen. Pitemmät tekstit tulostan vielä ja korjaan paperilla, sillä en saa ruudulla olevasta tekstistä kokonaiskuvaa. Vielä. Ehkä vielä opin senkin.