Maanantai 2.11. : koulujärjestelmään tutustumista ja iPad-koulutusta

Isäntänämme kouluvierailun aikana toimi akatemian vararehtori Greg Hughes. Hän on matematiikan ja tieteiden opettaja ja vastaa oppilaitoksessa myös iPadeista ja niihin liittyvästä koulutuksesta. De Ferrers on Apple RTC (http://www.deferrers.com/ipad), eli Applen alueellinen koulutuskeskus ja sekä Greg Hughes, että matematiikanopettaja Tom Riley ovat Sari Lanton tapaan ADE -kouluttajia.

Maanantaina Greg esitteli meille koulua.De Ferrersissä on kaksi kampusta: Dove ja Trent, yhteensä kampuksilla on yli 2000 opiskelijaa. Opiskelijoilla oli koulupuvut, lukiolaisilla eriväriset kuin nuoremmilla.

Opetusta on lukiossa 15-20 tuntia viikossa, loput on itsenäistä opiskelua. Kaikilla lukiolaisilla on iPadit (1:1), yläkoululaisilla hankilökohtaisia laitteita ei vielä ole. Vanhemmat maksavat laitteista punnan viikossa. Padit on etähallittu, eli väärinkäytöstä tulee rangaistus: padin Appstore suljetaan ja muutenkin se voidaan lukita. Koulu on akatemia, eli yksityistä lukiota vastaava. Oppilaitos on valtion rahoittama, mutta akatemia-statuksen ansiosta koulu voi tehdä opetussuunnitelmaan ja opetukseen liittyviä omia päätöksiä.

Vierailimme  mm. kielten, taitoaineiden (arts), ja yhteiskuntaopin, taloustieteen ja graafisen suunnittelun (design) tunneilla seuraamassa työskentelyä. Joihinkin luokkiin kurkistettiin käytäviltä - ovissa oli lasi-ikkunat ja usein myös seinissä lasi, joten näkyvyys luokkiin oli hyvä. Näimme myös ns. havainnointihuoneen, jonka peiliseinän takaa valvottiin opetusharjoittelua suorittavien opettajien toimintaa luokassa.  Koulun eri alueilla oli omat nimensä tyyliin Galileo, Einstein ja Faraday jne. Liikuntatunnilla meitä hämmästyttivät tytöt, jotka pelasivat shortseissa verkkopalloa ulkona, vaikka ilma oli kolea ja tosi sumuinen. Koululaiset olivat tunneilla rauhallisesti eikä työrauhaongelmia näyttänyt olevan. Oppilaat olivat kohteliata kohdatessaan vierailijoita käytävällä. Yläkoulun puolella oli wc-tila, jossa ei ollut ovea. Tämä ratkaisu esti koulukiusaamista. Joka puolella seinät oli verhottu akatemian arvoilla ja palkittujen opiskelijoiden kuvilla (paras läsnäolo, paras suoritus jne.). Myös valmistuneiden opiskelijoiden kuvat ja jatko-opintopaikat olivat näkyvästi esillä.

Olimme tervetulleita kaikkiin luokkiin, opettajat olivat aivan selvästi tottuneita ulkuolisiin vierailijoihin. Saimmekin kuulla, kuinka opetusta ja opettajien toimintaa luokissa valvottiin tasaisin väliajoin. Mikäli ei halunnut tarkastajaa luokkaansa, sai ovelle laittaa eräänlaisen “tänään on menossa tylsä/huono tunti, en halua arvioijaa paikalle”- kyltin. Tarkastaja tarkkaili opettajan ja opiskelijoiden keskinäistä toimintaa ja varsinkin sitä, miten opettaja oli aintanut opiskelijoiden töistä palautetta Showbie-kansion kautta. Myös oppikirjoja tarkistettiin ja katsottiin, mitä tehtäviä oli tehty ja miten niistä oli saatu palautetta. Kun kauhistelimme arvioinnin ja tarkkailun määrää, meille vastattiin, että hyvällä opettajalla ei ole mitään pelättävää. Meiltä puolestaan kyseltiin, mistä tiedämme opetuksen olevan hyvää, jos luokissa ei vierailla sitä tarkkailemassa.

Rehtori Steve Allenin vieraili myös luonamme. Hänen visionsa oli: kaikki oppivat, halusivat tai ei. Jokaisen opiskelijan etenemistä arvioitiin kuuden viikon välein. Opiskelijan kuva laitettiin julkiselle seinälle, johon oli piirretty keskiviiva. Viivan oikealle puolelle sijoittuneiden opiskelijoiden tilanne oli hyvä (toki heidänkin tuli edetä jatkuvasti), mutta vasemmalle puolelle jääneille tarjottiin erilaisia tukitoimenpiteitä. Tukiopetus oli opiskelijoille puolipakollista. Muita opiskelijaa tukevia toimia olivat esim. koulukuraattorin palvelut sekä ilmainen lounas vähäosaisemmille ns. PP -opiskelijoille (premium pupil). Muille kouloulounas oli maksullinen.

Rehtori kertoi, miksi koulu oli valinnut iPadit opiskelijoiden ja opettajien työvälineiksi. Hän kertoi, että iPad ei ole kustannus vaan sijoitus. Säästöjä saadaan aikaan mm. kopiointikustannuksissa, tavoitteena oli paperiton koulu. Aluksi opettajat olivat hämillään laitteista ja myös osa kotiväestä. Oppimistulokset koulussa olivat parantuneet, oliko se iPadien ansiota? Hän hämmästeli, sitä, miten kustantajat tuottivat edelleen oppikirjoja!?
Oppilaista oli tullut enemmän vastuullisia oppijoita  ja opettajat olivat alkaneet tehdä omaa materiaalia. Palautteenantomahdollisuudet olivat parantuneet ipadin myötä (tärkeää oppilaille, motivoi, itsenäinen työskentely mahdollista, samoin eriyttäminen ja omaan tahtiin opiskelu).

Tapasimme maanantaina myös oppilaskunnan edustajat: heidät oli valittu äänestämällä ja haastattelujen perusteella. Heidän vastuullaan oli juhlien ja luokan ulkopuolisen toiminnan järjestäminen. Koulussa oli ns. houses eli “osakuntia”, joihin opiskelijat oli jaettu. Kuntien kesken järjestettiin kilpailuja. esim. urheilussa.

Iltapäivällä pääsimme mukaan opettajien koulutukseen. Jakaannuimme pariin eri pajaan opiskelemaan iPadien käyttöä. Yhdessä pajassa opiskeltiin iBookAuthor-ohjelmaan, jolla voi tehdä tietokoneella todella näyttäviä kirjoja  omaan oppiaineeseen. Kirjan voi upottaa vaikka iTunesU-kurssille. Pajassa harjoiteltiin kuvan, videon, kyselyn ja interaktiivisen kuvan upottamista tekstiin. Opimme, että kirjan sivuja ei kannata tehdä lisäämällä niitä Page-toiminnolla, koska silloin sivun paikkaa ei voi enää siirtää.  Paja kesti 45 minuuttia, joten vauhti oli todella hurja.

AFL pajassa tutustuttiin palautteenantoon soveltuviin appseihin (Showbie, Explain everything, Post-it, Flashcardlet, Polleverywhere, Socrative, Educreations) Useimmat näistä olivatkin pajassa käyneille tuttuja, mutta löytyi uusiakin tai sellaisia, joita tiesi olevan, muttei ole tullut vielä käytettyä. Samalla voitiin keskustella apssien käytännöllisyydestä eri opetustilanteissa. Post-it appsin käyttö oli varsin näppärää. Appsilla otetusta kuvasta pystyy erottamaan paloja, “post-it-lappuja”, joita sitten voi ryhmitellä tai muokata, sekä tehdä omia muistilappuja. Appsi soveltuu testiryhmän mielestä ajatusten jäsentämiseen ja esitystyökaluksikin. Poll Everywhere toimii testityökaluna, esimerkiksi jonkin pienen asiakokonaisuuden hallinnan varmistamisessa. Sen etuihin kuuluu muun muassa kuvan liittäminen kysymykseen. Flashcardlet sopii hyvin esimerkiksi opittujen käsitteiden kertaukseen.

Kolme pääajatusta päivästä:

Sari:

1. Vieraanvaraisuus
2. Opiskelijoiden ja opettajien jatkuva arviointi ja sen seuraukset (minusta stressaavaa, mutta ymmärrän tarpeen tässä koulukulttuurissa)
3. Koulun tilat ja varustelu yllättivät perinteisyydellään.

Sirpa:

      1. Opettajien arviointi ja seuraaminen tuntui stressaavalta ja työläältä, en tiedä mitä
sellaisella " luokituksella" saadaan aikaan.

       2. Oppilaat olivat hyvin tiiviisti luokissa (vieri vieressä) ja hyvässä työn touhussa.

       3. Henkilökunta oli iloista ja kohteliasta

Katariina:

1. Opettajien ja oppilaiden jatkuva ja tiivis arviointi. Toisaalta sen ymmärtää, että pitää olla jotain, millä osoittaa laatua/edistymistä niin oppilaille, kotiväelle, opettajille, johdolle, koulutuksen rahoittajille ja järjestäjille mutta mietityttää mitä arvioidaan ja mitä tärkeää jää sen ulkopuolelle.
2. Koulu näytti koululta, tutun näköistä noin pintapuolisesti mutta kaikki tyhjät seinäpinnat oli täytetty koulun arvoja kuvaavilla sanoilla ja iloisilla oppilaskuvilla. Toisto varmasti tehoaa (jotain voisi lainata meidänkin uuteen yläkouluun), mutta visuaalinen ilme oli minusta levoton.
3. Koulun suuri oppilasmäärä ei näkynyt eikä varsinkaan kuulunut koulun käytävillä, paikat olivat kunnossa ja oppilaat iloisia ja hyväkäytöksisiä

Soili:

1. Kaikkien positiivinen asenne työskentelyyn, sekä oppilaiden että opettajien.
2. De Ferrers imago, motivointisanat seinillä, portaissa, opettajien antaessa palautetta ja ilmapiirin rakentamisessa.
3. Testaamisen keskeinen asema koulujärjestelmässä.

Markus:

1. Rauhallinen työskentelyilmapiiri.
2. Oppilaiden tulosten seuraaminen on hyvin keseisessä asemassa.
3. Opettajien ajatukset iPadien käytöstä ovat hyvin samankaltaisia kuin meilläkin. Opiskelijat kohteliaita, visio ja arvot näkyvillä.

Job shadowing -jakso the De Ferrers Academyssä 2.-4.11.2015/Sari Lantto, Sirpa Kolehmainen, Markus Pessa, Katariina Lauri-Spets ja Soili Tolonen

Sunnuntai 1.11.2015

Kuukausien suunnittelun jälkeen pääsimme vihdoinkin toteuttamaan Erasmus-hankkeen ensimmäistä liikkuvuutta eli job shadowing -jaksoa Iso-Britanniassa. Yhteys isäntäkouluumme luotiin heinäkuussa rehtorin ADE -koulutuksessa Hollannissa.

Saavuimme Lontooseen sunnuntaina 1.11. yli kuusi tuntia matka-aikataulustamme myöhässä. Ensin lentokone jolla meidän oli tarkoitus matkustaa, sai teknisen vian, sitten Lontoon sumu esti lentomme lähtemisen Helsingistä. Jälleen kerran opimme, että saarivaltioon matkustettaessa matkapäivälle ei kannata suunnitella ohjelmaa: myöhästymiset ovat hyvin tavallisia.

Lontoosta matkustimme Eustonin juna-asemalta East Midlands -junalla parin tunnin verran Tamworthiin ja sieltä taksilla isäntäkoulumme kotikaupunkiin Burton upon Trentiin. Junamatka oli jännittävä kokemus, sillä välillä tuntui, että olemme väärässä junassa tai ainakin sellaisessa vaunussa, joka jää välille ennen päätepysäkkiämme. Junassa ei ollut henkilökuntaa, joten asian varmistaminen jäi epätietoisten matkustajien varaan.

Majoituimme Burtonissa hienoon Dovecliff Hall -kartanoon, joka sijaitsi sumuisten peltojen keskellä. Hotellilta koululle ja takaisin pääsimme aina isäntämme Greg Hughesin kyydissä.

Yksilölliseen oppimiseen? Kokeita vai arviointia?

- Oletko tyytyväinen omaan opettamiseesi ja opiskelijoittesi oppimiseen? Hukataanko perinteisellä opettamistyylillä merkittävä osa potentiaalia? Onko reilua, että kaikille pidetään sama koe samaan aikaan? Parantaako ulkopuolinen arviointi oppilaan kykyä itsearviointiin? Tällaisia kysymyksiä esitti matematiikan opettaja Pekka Peura Martinlaakson lukiosta Meri-Lapin lukioiden opettajille.  Keskiviikkona 30.9. oli Kemin lyseon lukiolla kuutisenkymmentä opettajaa Osuvampi-hankkeen järjestämässä koulutuksessa "Yksilöllinen oppiminen ja arviointikulttuurin muutos". 

Pekka Peura sai liikkeelle ajatuksia siitä, miten paljon järkevämpää olisi se, että oppilaat voisivat edetä oppiaineissa omaan tahtiinsa. Näin oppimisessa ja opiskelussa olisi vastuu etenemisestä heillä itsellään. Aikataulutetussa opiskelussa 80% oppijoista alisuoriutuu. Toimintakulttuurimme tukee sitä, että kukaan ei saisi olla parempi tai huonompi kuin toiset. Samanikäisissä oppijoissa on kuitenkin merkittäviä tasoeroja, ja toinen tarvitsee saman asian oppimiseen enemmän aikaa kuin toinen. Kun jokainen etenee omaan tahtiinsa, oppimistulokset paranevat kauttaaltaan.  

Kahdeksan vuotta lukiossa matematiikan opettajana toiminut Pekka kertoi omista pedagogisista löydöistään ja esitteli Mastery learning -systeemin, jonka mukaan oppilas etenee kurssin osio kerrallaan ja suorittaa kurssin asioista nettitestin, jonka itse pisteyttää ja arvioi. Tässä järjestelmässä yksi asia opiskellaan kunnolla, ennen kuin mennään asiassa eteenpäin. Kurssin lopussa koeviikolla käytetään aikaa arviointikeskusteluun ja siihen, että oppilas antaa itselleen arvosanan. Tämä palvelee itsearviointikyvyn kehittymistä, mihin perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmatkin ohjaavat. Tavoitteena on, että oppilas läpäisee kurssin vähintään arvosanalla 7 tai 8. Pekka on opettanut Mastery learning -systeemillä jo kuusi vuotta.

Ulkopuolinen arviointi antaa ihmiselle vääriä, itseään toteuttavia luuloja siitä, ettei hän osaa vaikkapa matematiikkaa. Matti Taneli on sanonut väitöskirjassaan, että "Kouluissa ihmisyys syrjäytetään, koska koulu on arvosana- ja kurssitehdas". Jarmo Mannerin mukaan arvioinnin taustalla on uskomus, jonka mukaan pystyisimme arvioimaan toisen ihmisen toimintaa objektiivisesti monimutkaisessa maailmassa. 

Miten kehitämme yhteistä vuorovaikutusta onnistuaksemme sen sijaan, että arvioimme tuhoavasti toisiamme? Onko oppiminen kokeiden vanki? Tarvitaanko kokeita ylipäätään? Kurssikokeella on helppoa selvittää, ketkä osaavat kaiken ja ketkä eivät osaa mitään, mutta väliin jäävän oppilaiden valtaosan arviointi on sattumanvaraista. Opiskelun pitäisi myös ohjata oppilasta paitsi muistamaan, ymmärtämään ja soveltamaan, ennen kaikkea analysoimaan, arvioimaan ja luomaan uutta. Olisiko parempi ratkaisu ohjattu itsearviointi? Siinä opettaja ei arvioi vaan opettaa oppijan tutkistelemaan ja arvioimaan itseään. 

Pekalla on blogi maot.fi sekä eduhakkerit.fi, joista voi lukea innostavista pedagogisista löydöistä. Aiheesta voi lukea lisää myös Facebook-ryhmässä Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus, jossa on jo 7000 eri alojen opettajaa.  

Esitys herätti ryhmissä vilkasta keskustelua. Omassa ryhmässäni pohdittiin sitä, miten esimerkiksi reaaliaineissa osaisimme tehdä sellaisia testejä, jotka kertoisivat laajojen kokonaisuuksien ymmärtämisestä. Samoin kannettiin huolta sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä, joihin on mahdollista vaikuttaa käytettävillä työtavoilla. Opiskelutapojen vaihtelevuutta pidettiin myös hyvänä. Aika moni ajatteli lähteä liikkeelle jonkin kurssin osion muuttamisesta itseopiskeluksi.  Ennen kaikkea on tärkeä luottaa oppilaiden haluun ja kykyyn oppia ja tehdä työtä. 

Haluan kokeilla tätä systeemiä seuraavalla ÄI8-kurssilla.  

Mirjami Hyttinen