Teknologiako haitaksi - vastine Haparandabladetin artikkeliin/opiskelija Benjami Alapuranen

Teknologiako haitaksi?

 

Eva Spiikin artikkeli Haaparannanlehdessä 7.1.2014 oli mielenkiintoinen. Tekstissä kerrotaan siitä, miten Haaparannan koululaisille tulee stressiä heidän saamiensa koneiden takia. Pyh, pah, sanon minä. Stressiä, koska nyt minulla on mahdollista eksyä facebookiin, kuunnella musiikkia ja pelata? Viimeisen 10 vuoden ajan musiikin kuuntelu on ollut näppärää puhelimen avulla. Jos itselläni olisi tarve kuunella musiikkia tunneilla, tekisin sen mieluummin puhelimen avulla. Pelaaminenkin on ollut mahdolllista puhelimilla jo reilut 11-15 vuotta. Ja nettiä voi surffata nykypäivänä millä laitteella vain: kelloilla, älylaseilla, puhelimella, mikrolla... millä vain.

 

Minusta stressin saaminen siitä, että on mahdollisuus tehdä jotain muuta kuin olennaista, on naurettavaa. Eikö meidän jokaisen pitäsi pystyä sanomaan tunneilla ei muulle viihteelle, niin kuin sanomme huumeille ja rikollisuudelle arjessa?

 

Entäpä onko stressi huono asia? Stressaaminen muttuu minusta vakavaksi vasta silloin, kun se aiheuttaa uniongelmia ja oikeasti pahaa sekaannusta arkielämään. Mutta entäs sitten, kun olemme aikusia? Työpaineet ja muut huolet tulevat painamaan meitä. Eikö olisi hyvä osata toimia paineen alla ja oppia poistamaan sitä stressiä? Eikö olisi myös hyvä juttu hankkia vähän lujuutta ja selkärankaa ja hoitaa kouluhommat ilman muuta höpötystä?

 

Tekstissä sanotaan myös, että tiedon haku netistä ja siihen oppiminen ei olisi niin hyvä asia, ja viitataan, kuinka oppilasraukat ovat sekaisin internetin tietomeressä. Noh, jos ajatellaan asiaa järjen kanssa. Voitaisiin todeta, että elämme jo 2014 vuotta. Ensinnäkin kirjat/tieto paperilta on siirtymässä kovaa vaihtua internetin interaktiiviseen maailmaan ja samalla paperille painatusta vähenetään.

 

Nykypäivänä netistä löytyy kaikennäköistä tietoa. Oikeata ja väärää tietoa. Kun lopetamme koulun ja siirrymme seuraavaan koulutuspisteeseen tai ammattiin, mitä teemme, kun tarvitsemme tietoa? Aika moni meistä hakee suuren osan tietoa netistä. Silloin on hyvä oppia suodattamaan netin epävarma tieto ja oppia löytämään oikeat jutut netistä.

 

Samalla pitäisi oppia ensin syvälukemaan teksti ja sen jälkeen vasta kirjoittamaan saamansa tieto esim. tenttiin tai johonkin työsähköpostiin. Tämänhetkinen ongelmamme on "copy&paste" -ilmiö, jossa vain kopioimme valmiin tekstipätkän netistä tai jostain muualta. Se on tökeröä, ja sen huomaa todella helposti tekstin vastaanottaja.

 

-Benjami Alapuranen

 

 

 

 

 

Sähköisiä kokeita, osa 1

Kyselin opettajiltamme sähköisistä kokeista seuraavaa:
1) Missä aineessa ja kurssissa olet järjestänyt sähköisen kokeen?
2) Miten koe järjestettiin käytännössä?
3) Miksi päädyit sähköiseen kokeeseen?
4) Mitkä ovat kokeen plussat ja miinukset, tekisitkö jotain toisin?
5) Mikä oli opiskelijoiden palaute koejärjestelyistä ja kokeesta yleensä?
6) Aiotko jatkaa sähköisten kokeiden järjestämistä (miksi, miksi et?)
7) Jos et ole vielä pitänyt yhtään sähköistä koetta tai kokeen osaa, miten tällainen koe/testi/näyttö voitaisiin toteuttaa omassa aineessasi? Mitä hyötyä siitä voisi olla?

Näin vastasi opettajamme Mirjami Hyttinen (ÄI, UE)

"Sähköisiä kokeita olen järjestänyt äi2-kurssilla (28 oppilasta), jossa oppilaat kirjoittivat ja palauttivat novellianalyysin koneella. Alkuosa kokeesta, tekstitaidon koe, tapahtui käsin. Novellianalyyseja oli helpompi lukea kuin käsin kirjoitettuja. Sähköinen korjaaminen on vielä hiukan hitaampaa kuin kynätyöt. Tajusin, että pitää antaa ohjeet kirjoittaa 1,5:n rivivälillä, jotta merkintöjen teko on helpompaa. Luulen, että kaksiosainen, sekä käsin että koneella tehty koe palvelu tarkoitustaan hyvin. Kokeeseen oli selvästi luettu ja tekstitaidonvastauksetkin olivat mallikkaita.

UE3-kurssilla (18 oppilasta) oli sähköinen koe. Etiikan pohdiskeluja varten oli käytettävissä netti ja oppikirja. Päädyin sähköiseen kokeeseen, koska ajattelin netistä olevan hyötyä eettisissä pohdinnoissa. Elämässäkin joudumme etsimään netistä ja kirjoista vastauksia erilaisiin pulmiin, joten siinä mielessä koejärjestely palveli minusta asiaa. Olemme hakeneet mm. eri ammattien eettisiä ohjeita, joten olemme kyllä harjoitelleet kurssilla tiedonhakua.

Yllätyin siitä, miten vähän netti vaikutti pohdiskelujen syvyyteen. Tiedonhakutaitoja pitää opiskella selvästi enemmän, samaten oppikirjan tekstin syvälukemista. Ehkä kokeen tulos kertoi siitä, että osa väestä ei ollut kovasti availlut oppikirjaa.

Kokeen plussat:
- koejärjestely on samantyyppinen kuin jokin käytännön tilanne
- tekstit helpommin luettavia, korjaamisnopeus kasvaa
- ei tarvitse tulostaa mitään
- Showbiehen on erittäin helppo kerätä oppilaiden tehtävät ja koesuoritukset
- tiedonhakutaitoja pitää harjoitella lisää

Miinukset:
- luetaanko oppikirjaa entistä vähemmän? Pitäisikö olla myös muistamista/lukemista mittaavia tehtäviä tai vaihtelevia koejärjestelyjä?
- tiedonhakutaidoissa on puutteita
- ykkösillä oli kohtuullisen paljon lyöntivirheitä: kirjoittamista ja oikeinkirjoituksen korjaamista on tärkeä harjoitella. Abin konekirjoitustaidot näyttivät selvästi paremmilta.

Oppilaitten palautetta en ikävä kyllä kysynyt. Ymmärtääkseni he olivat tyytyväisiä siihen, että koe tehtiin sähköisesti.

Aion jatkaa sähköisten kokeiden järjestämistä. En aio siirtyä rasti ruutuun -vastauksiin vaan haluan harjoituttaa esseekirjoittamisen ja ajattelun taitoja. Koska oppilaat kirjoittavat yo-kokeen käsin, mielestäni on tärkeä harjoittaa myös käsin kirjoittamista.

Opin, että on tärkeä antaa muodolliset ohjeet, ts kirjoituttaa kyllin harvaan, jotta korjaaminen on helpompaa. Showbie on mainio ympäristö myös kokeeen pitämiseen ja korjaamiseen. Netti toimi moitteettomasti."

Teknologia häivyttää kuntarajat/Mirjami Hyttinen

Pellon ja Ylitornion lukiot ovat pitkään tehneet yhteistyötä teknologiaa hyödyntäen. Abien tekstitaidon kurssilaiset kävivät ensin ryhmittäin samanaikaiset keskustelut kiinnostaviksi katsomistaan kolumneista skypessä. Pellolaisilla opiskelijoilla on kannettavat ja ylitorniolaisilla iPadit. Ensimmäisessä keskustelussa kukin ryhmä valitsi julkisesti käytävien keskustelujen aiheet itse valitsemiensa kolumnien joukosta ja pohjusti julkisesti käytävää keskustelua. Pienen ryhmän kanssa on helpompaa aloittaa tutustuminen.

Koko luokan edessä käytiin 8.1. julkiset keskustelut valituista kolumneista. Aiheet käsittelivät suomalaisuutta, kiltteyttä ja nuorison aikuistumista. Lopuksi keskustelijat kirjoittivat uutisen käydyistä keskusteluista. Ohessa katkelmia uutisista.

- Yksi keskustelu käytiin Markku Torkon Lapin Kansan nettisivuilta 21.11.2013 julkaistusta kolumnista "Tällainen olet, suomalainen". Keskustelijoiden mielestä kolumni oli kärkäs ja yksipuolinen tuoden vain huonot asiat. Kolumni oli kuitenkin keskustelijoiden mielestä positiivinen. Keskustelijoiden mielestä Torkon käsitys oli suomalaisista on vanhentunut, sillä nykyään suomalaiset ovat monipuolisesti menestyneitä kansainvälisesti niin urheilun, kulttuurin kun koulutuksen sarallakin, selosti yksi kurssilaisista käytyä keskustelua.

- Vaikka yhteys hieman pätki, keskustelu lähti luontevasti rullaamaan, vaikkeivät oppilaat tunteneetkaan toisia entuudestaan lähes lainkaan. On hienoa, että oppilaitoksilla on varaa käyttää teknologisia laitteita, koska se mahdollistaa tällaisen kahden kunnan välisen yhteistyön mainiosti. Kurssin sisältö kaipaa aina hieman muutettavaa ja erilaisuutta, ja sitä skype-keskustelut tarjoavat mainiosti, toteaa abiturientti Johanna Niskanen.

Teknologian avulla voi hienosti ylittää ajan ja paikan esteitä. Yhteistyö naapurilukion kanssa on sinänsä tärkeää ja avartavaa, sillä siinä opiskelijat tottuvat hyödyntämään teknologian viestintään tarjoamia mahdollisuuksia. Pellolaisilta tuli tänä vuonna ajatus siitä, että keskustelut käytäisiin ensin ryhmittäin, jotta luokan edessä käytävä keskustelu olisi helpompaa ja luontevampaa. Minusta tämä oli mainio ajatus.

Samantyyppisellä konseptilla olemme keskustelleet myös äi2-kurssilaisten kesken novelleista. Ryhmät kävivät novellikeskustelut kukin keskenään, referoivat sitten oman novellianalyysinsa omalle luokalle, ja vielä edessä on palautekeskustelu yhteistyöstä. Useimpien ryhmien keskustelut onnistuivat hyvin.

Työelämässä käytetään yhä enemmän etäkokouksia ja muuta etäviestintää. Oikeastaan olen ollut iloinen välillä tapahtuneesta yhteyden pätkimisestäkin, koska sitä tapahtuu oikeassa elämässäkin. Keskustellessa oppii, miten pitää toimia, jos ei kuule toisen sanomaa: - Anteeksi, nyt pätki, toistaisitko äskeisen?