Vuorovaikutuksessa oppii/Mirjami Hyttinen

Aurinko syö yhä ahneemmin lumihankia puutarhasta ja pelloilta. Kaulirannan pelloilla parveilee joutsenia ja hanhia. Linnut laulavat kevättä päivä päivältä moniäänisemmin. Odotamme jäidenlähtöä joesta. Lukuvuoden 2014 - 2015 viimeinen työkuukausi on aluillaan.

Mitä kaikkea on tapahtunut kuluneena työkautena? Meillä on ollut Vote2, johon liittyen olemme oppineet itse uutta ja opettaneet toisiamme. Iloitsen kovasti siitä kollegiaalisesta yhteishengestä, joka työyhteisössäni vallitsee: opimme toisiltamme päivittäin. Meillä on ollut Osaavampi-hanke, jonka tiimoilta olemme vaihtaneet ajatuksia ja saaneet vaikutteita Kemi - Tornio -alueen opettajien kesken. Sekin on ollut hyödyllistä. Tiedonhausta koen oppineeni paljon uutta Vertiikki-koulutuksessa ja tunnen, että siihen pitää edelleen panostaa enemmän. Oppilaamme ajattelevat osaavansa hakea tietoa hyvin, mutta harmillisen moni tyytyy lainaamaan pelkästään Wikipediaa vaivautumatta alkuperäisemmille lähteille. Tiedonhaku edellyttää yllättävän paljon vaivannäköä.

Teknologia on ylittänyt erilaisia rajoja entistä enemmän: olemme tehneet erilaisia tehtäviä neljän eri toimijan kanssa kymmenellä eri kurssilla. Pellon lukio, Bradleyn yliopisto USA:ssa, Janakkalan lukio ja Savonlinnan kr. opisto ovat olleet Skype-keskustelujemme toisena osapuolena. Janakkalan lukion kanssa olemme hyödyntäneet yhteistyössä myös Google docsia ja Padletia. Sähköisten materiaalien käyttö on lisääntynyt, sillä keskustelujemme aiheina ovat olleet myös lyhytelokuvat ja trailerit. Teknologian käyttö yhteistyössä on siis selvästi lisääntynyt opetuksessani. Useimmat opiskelijoista pitävät Skype-tehtävistä, mutta jotkut eivät näe keskustelussa mitään opittavaa. Silti huomaan, miten tärkeä olisi, että teknologia yhteistyömuotona arkipäiväistyisi ja että opittaisiin enemmän kommentoinnin taitoa. Kysyminen ja vastaaminen sujuvat useimmiten ongelmitta, sen sijaan kommentointi ja varsinkin eri mieltä oleminen ovat vaikeita.

Koekäytännökseni niin äidinkielessä ja kirjallisuudessa kuin uskonnossa on vakiintunut sekä käsin kirjoitettava että sähköinen osuus. Pelkästään sähköisen kokeen käyttö ja vapaa netti aiheuttavat joskus sen, että asioiden opettelu jätetään tekemättä. Perusasioita pitää kuitenkin myös lukea, sillä kaikkea materiaalia ja kaikkia työkaluja ei pysty omaksumaan ja käyttämään pelkästään koetilanteessa. Myös useiden lähteiden hyödyntämistä pitää harjoitella entistä enemmän, jotta ei omassa tekstissään noudattaisi jonkin alkuperäistekstin rakennetta.

Kaikessa opetuksessani filosofiani nojaa oikeastaan kolmeen asiaan: yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen, tapahtumien ja ajatusten sanoiksi pukemiseen sekä median ja teknologian käyttämiseen. Parhaimmillaan tapahtuu se, mitä mielestäni koko työyhteisöllemme on tapahtunut - yhteinen voimaantuminen, omien kykyjen ja oppimisen taitojen vahvistuminen ja rohkeuden lisääntyminen.  Kehittyminen vaatii aina riskinottoa ja kokeilemista, sillä aina välillä jokin työskentelytapa ei onnistu tai ohjelma ei toimikaan. Hyvässä työympäristössä uskaltaa myös epäonnistua ja kokeilla. 

Tällä viikolla vietettiin veteraanipäivää. Kunnan juhlan ohjelmasta vastasi lukiomme. Juhlassa ilahdutti opiskelijoidemme monenlaisen lahjakkuuden näkeminen. Teimme opiskelijoiden sotaveteraaneille kirjoittamista teksteistä elokuvan Kirje sotaveteraanille. Ipadin käyttö mahdollistaa ihanasti entistä monipuolisemmat ja yksilöllisemmät työskentelytavat. Huomasin, miten hyvältä opiskelijoista tuntui nähdä ja kuulla omat ajatuksensa elokuvassa. Veteraaneja liikuttivat nuorten mietteet.

Oppitunneilla opiskelijat peilaavat mielellään omia tekstejään kaikille, mikä mahdollistaa oppimista myös toisten hyvistä esimerkeistä tai virheistä. Ajatusten julkistaminen on osa rohkaistumisen prosessia, näkyväksi tulemista.