VOTE-hanke oli meidän lukiollemme varsinainen onnenpotku. Koskaan aikaisemminen en ole saanut olla osallisena hankkeessa, joka olisi muuttanut koulun toimintaympäristöä yhtä kokonaisvaltaisesti ja pysyvästi. Projekteilla on ollut ikävä kyllä tapana syntyä, elää vahvasti, isolla liekillä roihuten ja hiipua hiljaa pois ensi-innostuksen laannuttua. VOTE jäi elämään lukiomme arkeen tavalla, jota emme enää hankkeeksi tunnista. Me vain yksinkertaisesti toimimme tänään eri tavalla, kuin pari vuotta sitten. Paluuta entiseen ei ole. VOTE2-hankkeen tarkoitus on jatkaa tällä tiellä, mutta avata toimintaamme hieman enemmän ulospäin siten, että hankkeen tulokset ja tuotokset olisivat toistenkin käytettävissä.
Se, että kirjoittelen tätä ensimmäistä postaustani joulukuussa (!) kertoo, että syksy on ollut intensiivinen. Paljon on tehty, vähän on dokumentoitu. Päässä ovat ainakin minulla rehtorina pyörineet (ehkä liikaakin) lukioverkon rahoitus- ja järjestäjämuutokset. On ollut todella raskasta yrittää tehdä erinomaista työtä koulutuksen kehittämisessä, kun mieltä painaa ajatus siitä, teemmekö tätä turhaan? Olen päätynyt vastaamaan itselleni, että emme tee. Talossa olevat nuoret ansaitsevat vain parasta, tulevaisuutta ei saa surra tämän hetken kustannuksella.
p.s. Vaikka kirjoittelen nämä jutut joulukuussa, muutan julkaisupäivämäärät oikeille kuukausille. Näin blogi on helpompi hahmottaa. Ennen joulua julkaisupäivämäärätkin pitäisivät olla ajan tasalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti